Karjalan aamu

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karjalan aamu

Kirjoittanut Matti Husu


Jo nousevi keskeltä koskien kuohun
ja kulmilta kolkkojen korpien soi
niin raikkaana,
               heljänä,
                     kirkkaana,
                             selvänä,
kaunihin Karjalan aamun koi.
Oli yössä se uinunut vuossadat pitkät,
sai kantaa niin kauan se kahlehiaan,
niin mustana,
             synkkänä,
                      murheista
                               mykkänä
kantoi se ikuista orjuuttaan.
Mutt katkesi kahleet, raukeni raudat,
kun myrskysi laaja Venäjän maa.
Se innosti,
           nostatti,
                  kansoja
                       johdatti,
aamua kohti ne kulkea saa.
Ja silloin ne kuohahti Karjalan kosket,
silloin sen korvet lauluja loi:
riemusta,
        voitosta,
                elämän
                      koitosta
Karjalan kannel kerrankin soi.

1929


Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.