Karjalan kärsimykset

Karjalan kärsimykset Kirjoittanut Valde Wikman

Hiihteli hiljaa salomaan yössä

pyöveli valkeavaatteinen,

verinen miekka heiluen vyössä

kulki se saalista vainuillen.

Suomesta saapui pyöveli valkea

saloille kaunihin Karjalanmaan,

kulkien hiljaisten korpien halki

ryöväsi läheistä »heimoaan».

Pyöveli, tultuaan »heimonsa» luokse,

runojen kuuluhun Karjalaan,

iski se miekalla verisen haavan

Työkansan Kommuunin raatajaan...

Viikommin viivähti kuolema kurja

äärillä rauhaisan salomaan.

Paljon se valkoinen pyöveli hurja

teurasti »armasta heimoaan».

Räiskyen roihusi pohjolan metsä,

tulena leimusi kuutamoyö,

kauaksi kuumotti kaamea kauhu,

valkean pyövelin verinen työ.

Luulivat: majamme maahan jo kaatui,

ainaaksi kun muka polttivat sen...

Salojen sankarit maaksi jo maatui,

vaan nousevat kostajat pyövelien.

1921

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.