Karjalan seminarin avauksessa Sortavalassa 20 p:nä Lokakuuta v. 1880
| Karjalan seminarin avauksessa Sortavalassa 20 p:nä Lokakuuta v. 1880. Kirjoittanut Paavo Poutiainen |
- Mikä kansan kaikkialta
- Läheltä ja loitommalta,
- Aina Aunuksen rajoilta,
- Kalevalan kankahilta,
- Tänne Laatokan lähelle,
- Pohjukkahan pohjosehen
- Saattavi nyt saapumahan,
- Tulvin koolle tulemahan?
- Mikä miehet, mikä naiset,
- Suuret, pienet, lapsukaiset?
- Saiko sanomat sotaiset,
- Kuulut muita kummemmaiset?
- Joko vaara Väinölällä,
- Vaino Väinölän väellä?
- Onko rahvahan rajaisen
- Vitsausta vihollisen,
- Muukalaisen muinahista
- Sodan sortoa suruista
- Vielä vaivoin kärsiminen,
- Viljoin verta vuotaminen?
- Ei näin vaaran oo varalta
- Koossa kansa kaikkialta,
- Sota ei sovellu noille
- Juhlaisille joukkioille,
- Miehille miekattomille,
- Neitosille nauraville.
- Ihan on ilo-sijaksi
- Sortavalamme somaksi
- Juhlapukuhun puettu,
- Kaupunkimme kaunistettu,
- Riemu-portteja rakettu,
- Köynnöksillä kaariteltu,
- Lippusia liehuvia,
- Tulia on tuhansia.
- Siis on juhla joutununna,
- Päivä kaunis päätynynnä,
- Viikon täällä vuotettuna,
- Kaihoin kauvan kaivattuna,
- Valon juhla Väinölässä,
- Kuulussa Kalevalassa,
- Päivän uuden paistan nasta,
- Henki-valon valistamasta.
- Pitkä yö on poistununna,
- Aamu armas koittanunna
- Katalalle Karjalalle,
- Tälle raukalle rajalle;
- Uusi aika nyt tulevi,
- Uusi päivä valkenevi,
- Elon tuopi tullessansa,
- Siunauksen seurassansa.
- Siitä rahvas riemuitsevi,
- Kansajoukko juhlailevi,
- Siitä naiset naurusuulla,
- Miehet mielellä hyvällä,
- Emännät ilolla mielin,
- Tyttäret vesissä silmin,
- Siitä pietähän pitoja,
- Ilojuhloa jaloa.
- Laulu kaunis kaikuilevi,
- Torvet monet toitottavi!
II.
[muokkaa]- Oi terve, oi terve tultuas,
- Sä juhlaisa päivä, riemukas!
- Sä valon oot aamu armahamme,
- Sä kaivattu, kaunein Karjalalle,
- Sä ikitoivomme ilmi jo tuot,
- Sä ajan uuden, kirkkahan luot.
- Nyt usvat ja yö pois hälvetä saa,
- Valoisa kohta on Väinölän maa.
- Oi terve nää rannat rakkahat,
- Nuo kukkulat jylhät, juhlaisat,
- Joiss’ sävel Väinämön kantelon soi,
- Mi luonnon noin lumoin viehättää voi
- Kaikk’ Karjala kohta kaikuelee,
- Kun kannel sen uus’ soi, helisee;
- Ja valo se lämpösätehillään
- Satoisaks saattavi tienomme tään.
- Oi terve sä kansa Kalevan,
- Mi lauluistas muinen kuuluisan
- Sait mainehen, arvon, riennä siis vaan
- Nyt riemuiten valohon, kunniaan,
- Henk’ isäin, heräys kansallinen
- Sun rientoon saakoon, innostaen,
- Niin nerosi, mainees, soittosi on
- Korkeelle nouseva, verraton.
- * * *
- Oi Herra nyt Sua kiitämme
- Sun lahjoistas, laupein Isämme!
- Sä sanasi valo ja viisaus,
- Sun Henkesi voima ja siunaus
- Nyt ylhäältä meille lahjoita
- Ja pimeys kauvas karkoita:
- Tää hartahin rukouksemme on,
- Oi Herra, Sulle se kelvatkohon!
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. IV. 1885. Savo-Karjalaisen Osakunta, Helsinki.