Kas kaukana kirkastin kimmeltää

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kas kaukana kirkastin kimmeltää.

Kirjoittanut Lauri Soini
Säveltänyt Oskar Merikanto.


Marssin tahdissa.

1. Kas kaukana kirkasna kimmeltää
sädesäihkyntä toivojen tähden,
yli ylhien vuorien himmeltää
kuni kutsuen silmämme nähden.
Se kutsuvi rientohon virkeään,
ihanteitten ja oikean etsintään.
Se kutsuvi rientohon virkeään,
ihanteitten ja oikean etsintään.
2. Me lapsoset koittavan huomenen,
me seisomme juurella vuoren
ja katsomme toivoen, uinaillen,
sitä tähteä kansan nuoren.
:,: Ja toivomme tähteä nähden näin:
me mielimme astua ylöspäin. :,:
3. Me nousemme vierua vuoren sen
päin puhtaita kukkuloita.
Jos tiemme on jyrkkä ja murtoinen,
ei estehet mieltämme voita.
Me vuorehen vuolemme askeleet
ja nousemme jylhätkin jyrkänteet.
4. Elinilmamme noustessa puhdistuu
ja seestyvi selvemmäksi;
ja veljeysuskosta laulaa suu,
käy mielikin lempeämmäksi.
Alas kauaksi turmion alhot jää,
yhä ylemmäks’ joukkomme yllättää.
5. Mut kerta kun joudumme huipulle
ja löydämme lakean laajan,
me veljiksi, siskoiksi liitämme
sen keskelle parvemme taajan,
ja joukkoa suurta ja sopuisaa
ihanteittemme aurinko kirkastaa.

Lauri Soini.


Lähde: Työväen laulukirja: nuottipainos. 1939. Sos.-dem. puoluetoimisto, Helsinki.