Kasakan kehtolaulu

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kasakan kehtolaulu

Kirjoittanut Mihail Lermontov


Uinu, lapsi, suloon ehtoon,
tuuti, tuulan tuu!
Hiljaa pienokaisen kehtoon
katsoo kirkas kuu.
Tarumaita käyn mä kulkein,
laulun laulaa suu...
Unta uinu, silmät sulkein,
tuuti, tuulan tuu!
Halki vuorten Terek huima
syöksyy uomassaan:
Hiipii luo tshetsheeni tuima,
hioo puukkoaan.
Mut on taattos urho oiva,
välttyy surman suu...
Tyynnä laps on unelmoiva, –
tuuti, tuulan tuu!
Jätät kerran äitis vaisun,
kuljet taistotein;
hyppäät selkään ratsun raisun
piikein, kiväärein.
Satulas, min kirjon sulle,
silkkiin kutoutuu...
Uinu, lapsi, rakkain mulle,
tuuti tuulan tuu!
Pystypäin käyt urhon innoin
riviin kasakkain;
hyvästelen kaihorinnoin, –
käsin viittaat vain!
Silloin itken murhein karmain
pieluksessa suu...
Uinu, enkelini armain,
tuuti, tuulan tuu!
Jäytämään ne rintaa jäivät
poltteet kyynelveen;
rukoilen ma yöt ja päivät,
taikoja ma teen;
mietin, kuinka kärsit mailla,
miss’ on olo muu...
Uinu, – viel’ oot huolta vailla, –
tuuti, tuulan tuu!
Pyhän kuvan äitis vielä
matkaan sulle suo;
missä kuljet maailman tiellä,
seuraas jääköön tuo.
Äitis lahjaan vaaran eessä
sielus turvautuu...
Uinu, lapsi, mieli seessä,
tuuti, tuulan tuu!


Lähde: Juva, Valter 1926 [1916]: Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.