Katariina Maununtytär

Katariina Maununtytär. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén

On onneton, ken joutuu majastansa,

miss’ hyve, rauha vain on osanansa,

jyrkille huipuille, miss’ Onnela

on jylhäin ukkospilvein peitossa.

Iloisna juoksin kotilaaksosissa

vaan säikkyin saleissa ma kultaisissa.

Hain, vaan en enää ajan iloisen

viattomuutta löynnyt lapsuuden.

Ol’ osa jalo mulla sitä vastaan

lohduttaa puolisona kuningastan’,

rauhoittaa häntä, viettää valvoen

ääressä lampun lepons hetkisen.

Mökistä nosti hän mun valtaan kanssaan.

Kahleihin vaihtui hänen purppuransa.

Tyrmässä tu’in häntä kädelläin:

ah, olis haudassakin vieressäin!

Voi! hänestä mun riisti tyly veli:

hän vankeudessaan nyt yksin eli.

Kerjäillä hänen poikans täytyi vaan,

maan päältä tuskin löytäin hautaakaan.

Nyt olen onnen puuskista mä poissa

kuolleiden rauhaisissa asunnoissa.

Tää seutu vielä muistaa kyynelin

mun hyveeni ja kohtalonikin.

Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.