Katkennut kukka

Katkennut kukka. Kirjoittanut Katri Vala

Polullani on outo kukka,

tuntematon kaukaisesta maasta.

Kuolevana se katsoo minua

hehkuva terä polun tomussa.

»Sisareni, sisareni», nyyhkytän hiljaa,

»uneksitko maasta, josta tulit

mustankiiltävänä siemenenä

kypsyneenä ihanan auringon alla?»

Olen voimaton ja kuolema on minussa.

Hiljaisuudesta helähtävät soimaan

kultaiset kielet ylitse maan,

humahtaen aukeavat vakaiset ovet!

Näen. Olen väkevä, ilon hurmiossa:

kukkani, sinä olet punainen venhe,

minun sankaritekojeni pursi hopeisella merellä!

Olen liekki keulassasi,

ikävöin, tahdon kasvaa korkeaksi,

Missä on kaukainen maasi?

Missä on minun maani?

En ole nähnyt sitä koskaan.

Palatko, venheeni, ennenkuin tulemme rantaan?

Lähde: Vala, Katri 1930: Maan laiturilla: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.