Katkennut kukka

Wikiaineistosta
Katkennut kukka.

Kirjoittanut Katri Vala


Polullani on outo kukka,
tuntematon kaukaisesta maasta.
Kuolevana se katsoo minua
hehkuva terä polun tomussa.
»Sisareni, sisareni», nyyhkytän hiljaa,
»uneksitko maasta, josta tulit
mustankiiltävänä siemenenä
kypsyneenä ihanan auringon alla?»
Olen voimaton ja kuolema on minussa.
Hiljaisuudesta helähtävät soimaan
kultaiset kielet ylitse maan,
humahtaen aukeavat vakaiset ovet!
Näen. Olen väkevä, ilon hurmiossa:
kukkani, sinä olet punainen venhe,
minun sankaritekojeni pursi hopeisella merellä!
Olen liekki keulassasi,
ikävöin, tahdon kasvaa korkeaksi,
Missä on kaukainen maasi?
Missä on minun maani?
En ole nähnyt sitä koskaan.
Palatko, venheeni, ennenkuin tulemme rantaan?


Lähde: Vala, Katri 1930: Maan laiturilla: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.