Katuvainen

Katuvainen. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Oi haapa, kätke varjos helmasessa,

Min poika lausui viimen kohdatessa.

Hän pyysi, suuttui, tuskastui vaan mulle

Ja illan hiljaisuudelle ja sulle.

Oil päivä taivahalta laskenunna,

Ei yösen silmät vielä valvonunna,

Ei tuuli hengittännä seutuella,

Kun suutelosta alkoi kiistaella.

Sull’ yksin uskon, kuinka syöntäin kaivoi,

Kuin huokuu, kyynel, jonka itki, vaivoi,

Kuin mielellään ois suuteloita saanut

Jos kaino vaan ois kieltämästä laannut.

Sa hälle lausu, luonas uneskella

Jos joskus tahtonee ja vilpotella,

Sa hälle lausu korvin kuultavaksi,

Min säikähtäin sull’ annan tuttavaksi:

”Oi poika, mielikarvautes poista,

Jos kuori karkea, on alla toista;

Oi, ällös piitatko, jos kolkko lienen,

Tai suuttuko, jos juonet kainot tiennen.”

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.