Kaukaa tullut

Kaukaa tullut Kirjoittanut Saima Harmaja

Syvälle katsoneet lie taivaan vesiin

sun silmäs, joissa päilyy sini tuo,

ja jalkais alta kiiruhtaneet esiin

lie kukkaparvet, joista perho juo.

Ja vielä äsken koskit kätösellä

kai enkelien siipiuntuvaa,

kun yhä sormissasi herkän-hellä,

pyhäinen ruusun väri vaeltaa.

Maan päälle miten löysit sieltä polun,

sa, sydäntemme kirkas riemu nyt?

Lumosivatko sisään alkusolun

sun henget, uinuttamaan vihityt?

Nukuitko keinuun taikavalmun kuvun,

heräten vasta hämärässä Maan?

Oi, sano, jäsen unhoittaneen suvun,

kotisi unohditko kokonaan?

Jos vielä nähdä kadotetut kunnaat

voi silmäis tieto tajuamaton,

niit’ älä päästä! Vaikeat on lunnaat,

kun omakses saat maisen kohtalon.

Mua katsot syvästi. En taida kieltäs,

oi, ihmis-umpu; vaan jos vieläkin

sa sulan taivaallisen löydät tieltäs,

se meille tuo! Tuo käsin molemmin!

Lähde: Harmaja, Saima 1937: Kaukainen maa: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.