Kaukainen kirje
| Kaukainen kirje Kirjoittanut Adam Onkamo |
| Julkaistu alun perin: Oulun Wiikko-Sanomia, 30.5.1868, nro 22, s. 1. Artikkelin verkkoversio. |
on toimitukselle lähetetty näihin sanomiin pantavaksi. Me painatamme sen tähän, ei siinä mielessä, että houkuttelisimme ketään jättämään armasta isänmaatansa, vaan sen vuoksi, että se virittää jonkunlaisen valon työväen-luokan oloista ja elämästä kaukaisessa Amerikassa, jonne lukematon paljous ihmisiä ehtimiseen rientää niin kaikista Europan maista kuin muistakin mailman osista. Kirje, joka on lähetetty lautamiehelle Hannu Salla’lle⚲ Kuolajärvellä, kuuluu näin:
”Pohjois-Amerika, Minnesota, Wright County. Moo[re]s[huom. 1] Prairie 2 p:nä maaliskuuta 1868.
Tykötuleva Hans Peteri Kuolajärven pitäjässä Oulun läänissä.
Minun rakas veljeni! — — — — — — —
Minä olen hyvin kiusatulla tunnolla teidän elämästänne, sillä se ei mahda rapiata olla teilläkään, koska Suomenmaasta ja Tornion jokivarrelta ja läpi koko pohjas-osan Ruotsin valtakuntaa saamme usiasti kuulla ikävöitä sanomia elämän puolesta kaikin puolin, sekä rahan että ruuan puolesta; myös näemme kirjoituksista, että usiammissa paikoin on ihmisiä nälkään nääntynyt. Kiitetty olkoon Jumala, kuin hän niin suuresti rakasti minua ja monta muuta minun kanssakumppania, että Hän läski meidät, niinkuin me luemme P. Raamatussa, että Hän käski Profeeta Elian paeta pois kovain aikain edellä ja määräis kuhunka hänen menemän piti. Niin myös saatamme rohkiasti sanoa, että meidän matkamme tänne kaukaiselle vieraalle maalle tapahtui Herran viisaasta edeskatsomisesta. Tänne tulee kyllä lähes 2,000 (kaksi tuhatta) Ruotsin peninkulmaa matkaa, jonka me olemme matkustaneet tulen voimalla Herran johdatuksen alla, läpi meren aaltoin, osittain paikoin alasin puolin kallioin ja myös muutamin paikoin ylitse kaupunkein muurien ja tornien, ja tällä matkalla viivyimme 9 viikkoa yleensä, jonka ajan sisällä olimme sillä kuuluisalla, mainiolla Atlantin merellä 19 vuorokautta, jonka matkan Herra johdatti meitä läpi, terveyden ja raittiuden polkuja, ja sitten viimein matkamme päätettyämme toi Hän meidät tähän Häneltä siunattuun, kaiken viljan ja runsaan hedelmän kasvavaan maahan, jossa ei ole meillä pelkoa kovista ajoista eikä katovuosista ruumiillisen elämän puolesta, vaan kaikki mitä ihminen osaa ja ymmärtää kylvää ja plantata, niin se kasvaa kaikki kauniin ja runsaan hedelmän, hyvin helpolla maanpruukilla, ilman sonnittamista ja ojittamista, ilman pelkoa pakkaisesta ja kuivuudesta, niin myös ylöllisestä kasteesta. Ensin kuin tulimme tänne perille, niin ei se kyllä aivan lystiäkään kaikin ajoin ollut, sillä ihmiset olivat oudot, kieli eli puhe oli outo ja ymmärtämätöin. Valta-kieli täällä on Engelska, ja meille ei ollut mitään valmistettu liiempää kuin oli minulla Norjaan tultuani. Mutta se oli ainoa iloni, että sain olla tervennä, ja työpalkka on hyvä ja ruoka sanomaton hyvä. Jokapäiväinen leipä on aivan nisua ja jokapäiväinen ruoka niin hyvä ja parempi kuin pohjanperän herroilla. Myös köyhällä työ miehellä on sama arvo kuin hänen rikkaalla isännällänsä — hän syöpi yhtä aikaa samalta pöydältä samaa ruokaa kuin hänen isäntänsä, myös tekee työtä omain ruumiin voimainsa jälkeen 10 tiimaa päivässä; aamulla nousee vuoteeltansa ylös työmies kello 6, heti syöpi hän eineen, kello 12 päivällä syöpi hän murkinan, kello 1 alkaa hän työhön, kello 6 illalla päättää hän päivän työnsä ja syöpi iltaisen. Minä ostin viime edesmenneenä keväänä 80 ekeriä maata (1 ekeri on lähes 1½ ohrankylvö-tynnyrin alaa). Minulla on hyvin kylläksi peltomaata, niittyä ja metsää minun maassani. Minä olen nyt rakentamassa huonetta itselleni, joka tulee aivan tammi-hirsistä. Verosta meillä ovat maat ensin 5 vuotta vapaat, ja jälkeen 5 vuoden, kuin saapi maata pruukatuksi, niin tulee vähän veroa, mutta hyvin vähän. Täällä on paljoa helpompi verosta ja kaikista ulosteoista kuin siellä, sillä niitä ei ole kuin nimeksi, sitä vastaan kuin siellä, sillä meidän hallitus ei ruoki joutilaita herroja. Papille seurakunta antaa puuställin asua, niinkuin sielläkin. Papin pitää itse tehdä työtä niinkuin maamiehen ja pitäjäs antaa muutaman dollarin rahaa, kukin talo papille eli itsekukin hyvän tahtonsa jälkeen. Maanpruuki-työ toimitetaan täällä kaikki masiinalla, niin laihon kylvö, samoiten sen ylösottaminen. Olisi paljon juttelemista, mutta tahdon ensin tietää, onko minun selitykseni sen kunnian väärti, että sinä minulle kirjoitat vastausta, joka on suurimmalla toivotuksella ilman viipymättä iloisesti vastaanotettava minulta. Nyt lopetan tämän puheeni ja alan juttelemaan sinulle toista asiaa. — Minun tarkoitukseni pääasia tällä kerralla on, että veljellisesti kaikella rehellisyydellä antaa sinulle tietoa tämän maan elosta ja olosta, ja nyt, veljeni rakas! nyt tahdon kutsua sinua tulemaan tänne asumaan, elämään ja kuolemaan. Jätä, veljeni! syntymämaas ja tule tänne. Jos sinä olet hyvinki rikas, niin sitä helpompi ja parempi päästä alkuun, niin lupaan sinulle olla avullinen maata laittamaan minun krannikseni. Maat kyllä ei nyt näytä kauniilta, sillä ne ovat pruukaamattomat; mutta kuitenkin ovat helpon työn alla. Ensin korjataan pryski eli vesa viikatteella pois, ja kaikenlainen roska, ja sitte härjillä ajetaan nurin. Jos sinulla on kuinka hyvä elämä siellä, niin täällä on vielä parempi. Minun maatani sivutse menee rautatie 1 Venäjän virstan päästä, joka on vielä työn alla; toivotaan tulevana syksynä tulevan tänne valmiiksi. Reissu tänne tulee maksamaan 400 markan tienoille hengeltä, lapsilta alle 12 vuoden ijän puoli hinta, alla 1 vuoden 30 markkaa, ja pääsevät ilman maksottakin. Sinun pitäisi ensin tulla Haaparannalle, sieltä höyrylaivassa Tukhulmiin, sitte rautatietä myöten Götheborg’iin, sieltä ostaa piljetti Amerikan maahan Nev-York’iin, joka väli tullaan yli Englannin maan Hull ja Liverpool’in kautta, rautatietä myöten tämän Englannin maan yli, ja Götheborg’ista on frii ruoka Nev-York’iin asti yli Atlantin meren. Nev-York’ista pitää ostaa piljetin ensimäisestä huoneesta, johon sisälle viedään, S:t Paul nimiseen kaupunkiin, joka on Minnesotan pääkaupunki; sitte ota piljetti rautatietä myöten Minneapoli nimiseen kaupunkiin, joka on nättiä puolen tiiman välilläviipyminen, ja maksaa 50 centiä piljetti eli niinkuin 50 kopeekkaa. Siinä kysy tiilipruukia, joka on Engelskan kielellä Brik Järt[1]) — siinä kohtaat monta Suomalaista ja saat tietää missä minä olen. Seisahda siihen kaupunkiin työhön niin kauvaksi, että minä saan sinulta kirjan, niin minä tulen noutamaan sinua. Kirjoja et sinä tarvitse välillä eli matkalla eli perillä ollenkaan, niistä ei ole koskaan kysymystä. Täällä annetaan sinulle uudet kirjat. Älä palvele ja älä kostanna herroille kirjain päälle, niitä ei kysy sinulta kukaan koskaan. — —
Veljesi Adam Onkamo.
P. S. Sinulla tarvitsee olla yksi ruotsinkielinen matkakumppani.”
- ↑ Kirjoitetaan: brick yard.
Lisätyt viitteet
- ↑ Lähteessä: Mooers