Kaukainen tie

Kaukainen tie Kirjoittanut Otto Manninen

Näin aatelkaamme: muulla

hän maalla matkustaa,

saa paljon nähdä, kuulla

siell’ uutta, ihanaa.

Sen oppii uuden kielen,

mi siellä heläjää,

saa kirkkautten mielen,

mont’ ylhää ystävää.

Nyt rientää kaukoteitä

hän kaipaamansa maan,

myös tervehtii hän meitä

monesti matkaltaan.

Kuin ennen kynän käteen

sai kaipuu lähimpäin,

nyt ottaa tähtisäteen

hän viestin lähettäin.

Niin saattaa hiljaa, salaa

hän niitä sanojaan.

Tuo monta näköalaa

ne tutkimattomaan.

Hän virkkoi: »Sinne lähden

jo rauhan rantoihin,

vain isän, äidin tähden

viel’ ehkä viipyisin.

Saan Lohduttajan luona

ma lepovalkaman,

kuin lepää pieni vuona

povella kaitsijan.»

Hän sinne eeltä lähti,

luo siellä odottaa,

on hellä johtotähti

lähemmäs Jumalaa.

Lähde: Manninen, O. 1938: Matkamies: runoelmia. WSOY, Porvoo.