Kaukametsä

Kaukametsä Kirjoittanut Aleksis Kivi

Alas kunnahalta lapsi riensi

Luoksi armaan äitinsä;

Lausui poika ilosilmin:

»Nähnyt olen taivaan maan!»

»Mitä haastelet, mun pienoiseni,

Kaukamaasta taivahan?

Missä näit sä autuaitten mailman?

Sano, kultaomenani!»

»Kotopellon kunnahalla seisoin,

Koillisehen katselin;

Näinpä siellä sinertävän nummen,

Ihanaisen hongiston.

Nousi kumpu ylös hongistosta,

Paistoi päivä kummulla,

Ylös kummun kiirehelle juoksi

Kultasantahinen tie.

Tämän näin mä, sydäntäni poltti,

Kyynel juoksi poskelleni,

Enkä ymmärtänyt, miksi itkin –

Mutta näinhän taivaan maan!»

»Ei mun lapsein! Tuolla ylähällä

Onpi rauhan kaupunki;

Siellä elon aurinko ei laske,

Siell’ on istuin Jumalan».

»Ei! vaan tuolla, missä kaukarannall’

Sinimetsä haamottaa,

Siellä onpi koto onnellisten,

Siellä autuaitten maa!»

Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.