Kauniille veljille

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kauniille veljille

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Kun olin ruma ja nilkku,
kun kärsimysten häkkiin minut lukitsivat kohtalon teljet,
välinpitämättöminä ohitseni kuljitte, kauniit veljet,
näkyi silmistänne kylmyys ja ilkku.
Kun ympärilläni sarvinen vanne
minä kauneuden imagoa odotin rumuuden kotelossa,
te viivyitte täydellisyytenne kammiossa
omahyväisyyden kynttilät ikkunassanne.
Kun vailla kuorta
minä, äyriäinen, kannoin kärsimyksen vuorta,
kun tomussa viruin, ihminen, hartioillani kohtalon risti,
odat ylenkatseen, ivan mua kipeästi sydämeen pisti.
Kun itkin heikkouden kuumia kyyneleitä,
minut, vaarallisen, lujemmin kahlitsitte penseyden kylmin köysin.
Kun kapaloni katkoin, kun tien omaan voimaani löysin,
kukaties minun velvollisuuteni on kiittää teitä.


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1936: Unen kaivo: runoja. WSOY, Porvoo.