Kaunis maa
| Kaunis maa. Kirjoittanut Kaarlo Luoto |
- Kas! maata ihanaista tuolla
- ylhäällä lumen, talven puolla.
- Sen sinivetten kalvohon
- suo taivas hymyn, suutelon,
- ja loistehensa sille lainaa
- ja hellin rinnoillensa painaa.
- Se maa on kaunis aina,
- sen laaksot loistokkaina.
- On kesä lämmöin syleillyt
- ja kukat helmaan kylvänyt,
- ja talvi verhoo luminensa
- maan loistoon, kuni morseimensa.
- Ja maasta siitä hehkuu valot
- niin kirkkahat kun taivaan palot;
- sen luopi kansa toimellaan
- ja voima, kunto sankarmaan.
- Se kunto, into ainiaaksi
- sai maan tuon pienen loistoisaksi.
- Kas, maata ihanaista somaa!
- sen kansa uljas, luja omaa.
- Se hengen voimin kukkahan
- sai maansa pienen, ihanan.
- Sen sielu uupumatta raatoi
- ja korpeen valon kasken kaatoi.
Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.