Kaunis oli se ilta

Kaunis oli se ilta Kirjoittanut anonyymi

Kohtalaisesti

Pienenä poikana äitini kotoa

sain lähteä maailmata kulkemaan.

Vaan suruksi ja murheeksi muuttunut

on mull mun nuoruuden ja kukoistuksen aika.

Minä olen raukka kulkevainen tääll

ja laulelen kuin lintu oksan pääll,

vaan kaukana on mun oma armahan

enkä tiedä koska häntä kohtaan.

Kaunis oli se ilta, kun ulkona kävelin,

siell kohtasin minä neidon nuoren, kaunihin.

Sen kasvot oli kaunihit ja luonto iloinen,

mun sydämeni pyysi häntä seuraan.

Niinkuin sä olet minun oma armaani,

niin sydämeni on sua aina kaipaava.

Sen valan olet vannonut, ett’ olet omani,

siis muista, ettet enää toista huoli.

Sen silmät oli kirkkaat kuin aurinko loistava,

joka muistuttaa mulle hetkeä viimeistä.

Viime kerran kun syleilin mun omaa armasta,

niin kuolema sen tempas alas hautaan.

Ruusuisia istutan sun hautas reunalle,

kun tuonelahan jouduit sä ennen minua,

vaan tuolla puolen haudan, siell ompi kotimme,

ja siellä saadaan yhdessä olla.

Arkkijulkaisusta ”Kolme surullista laulua”, Oulu 1890.

Lähde: Vuoristo, Aapeli (toim.) 1950: 102 kitaralaulua. Oy Fazerin musiikkikauppa, Helsinki.