Kaunis oli se ilta

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaunis oli se ilta

Kirjoittanut anonyymi


Kohtalaisesti

Pienenä poikana äitini kotoa
sain lähteä maailmata kulkemaan.
Vaan suruksi ja murheeksi muuttunut
on mull mun nuoruuden ja kukoistuksen aika.
Minä olen raukka kulkevainen tääll
ja laulelen kuin lintu oksan pääll,
vaan kaukana on mun oma armahan
enkä tiedä koska häntä kohtaan.
Kaunis oli se ilta, kun ulkona kävelin,
siell kohtasin minä neidon nuoren, kaunihin.
Sen kasvot oli kaunihit ja luonto iloinen,
mun sydämeni pyysi häntä seuraan.
Niinkuin sä olet minun oma armaani,
niin sydämeni on sua aina kaipaava.
Sen valan olet vannonut, ett’ olet omani,
siis muista, ettet enää toista huoli.
Sen silmät oli kirkkaat kuin aurinko loistava,
joka muistuttaa mulle hetkeä viimeistä.
Viime kerran kun syleilin mun omaa armasta,
niin kuolema sen tempas alas hautaan.
Ruusuisia istutan sun hautas reunalle,
kun tuonelahan jouduit sä ennen minua,
vaan tuolla puolen haudan, siell ompi kotimme,
ja siellä saadaan yhdessä olla.

Arkkijulkaisusta ”Kolme surullista laulua”, Oulu 1890.


Lähde: Vuoristo, Aapeli (toim.) 1950: 102 kitaralaulua. Oy Fazerin musiikkikauppa, Helsinki.