Kaunis on ihminen silloin

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaunis on ihminen silloin.
(Ylimetsänhoitaja F. O. Timgrenille hänen täyttäessään 50 vuotta.)
Kirjoittanut Irene Mendelin


Kaunis on ihmisen kevät:
Nousevi kultaisna päivä,
unelmain ruusuinen häivä
kiehtoo ja lumoo ja – lupaa.
Mielessä nuoren
monta on tuulentupaa.
Kaunis on ihmisen suvi:
Valot ja varjot ne vaihtuu,
unelmat työhön jo haihtuu,
voiman ja päivän on aika,
mieltäpä tenhoo
elämän arvojen taika.
Rinnassa rauhaisa riemu
kotoisen viihtymän tuoma,
kotoisen onnenpa luoma,
auttaja työssä on parhain,
altisna aina
myötä on myöhään ja varhain.
Työnkypsä, taistelun valmis!
Kaunis on ihminen silloin,
kauniimpi ehkä kuin milloin.
Voiman ja päivän on aika,
mieltäpä tenhoo
elämän arvojen taika.


Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.