Kaunista säätä

Kaunista säätä. Kirjoittanut Gustaf Fröding

Taivas kirkas, lahti tyyni,

Päivä paahteinen.

Honkalassa vellikello

Soittaa ruuallen.

Harjun kirkko loistaa niinkuin

Helykruunuin morsian.

Päällä Ohmon koivumetsän

Niinkuin harso herrasneidin

Pilvi taivahan.

Ja kuin vankat lautamiehet

Kihlakunnan käräjäin

Tummat vaarat seisoo tuolla

Veljellisnä vierettäin.

Ja kuin juhlivaiset laivat

Uivat saaret Sorsamaan,

Keulan päässä kuuset huojuu,

Keskiteljoillansa koivut,

Männyt perätuhdollaan.

Vanha Luoti tuvan eessä

Mäkirinteellään;

Ehkä vanhass’ sydämmessään

Loistaa päivä, loistaa toivo

Lämpimämmin entistään.

Vanha Luoti, vanha Luoti

Miettii ehkä laillain hän:

Suloista on elää sentään,

Mikä ihmeen kaunis ilma,

Ilma päivän selkeän.

Mitä siellä, tirske kuuluu

Kautta niemien ja saarten?

Mikä riemu raikuukaan?

Lahden pohjassako immet uivat

Vaiko soutaa

Immet venhollaan?

Kymmenkunta hattupäätä

Puljahtaapi kaislikosta

Salmen suusta keikkuen,

Kymmenkunta neittä mulle

Nauraa ilkkuen.

Mokomakin naurutulva!

Suutunko vai huolin viis!

Soudan sentään lähemmäksi,

Sillä onhan joukoss’ itse,

Itse ainoinen Alice.

Ja mä venheessäni nousen,

Haparoiden lakkihini

Tartun neuvoton,

Ja mä punastun ja lausun:

»Äärettömän kaunis ilma,

Kaunis ilma tänään on!»

»Sangen totta, nerokasta,

Hyvä, hyvä, hahhahhaa,

Runollista, nerokasta,

Runollista, hahhahhaa».

Tytöt mulle ilkkuaa,

Viskoo vettä niskahani,

Armotonna muiden lailla

Sydämmettä myös Alice!

Hämilläni hoiperrellen

Lankeen polvillein ja lausun

Surkeesti kuin Cæsar: »Siis

Sinä myöskin, sinä myöskin,

Sinä myös Alice!»

Lähde: Fröding, Gustaf 1895: Valittuja runoja: kokoelmista ”Guitarr och Dragharmonika”, ”Nya Dikter” ja ”Räggler å Paschaser”. Suomentanut Yrjö Weijola. Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut Kasimir Leino. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.