Kaupasta

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaupasta.
(Lähdetetty)
Kirjoittanut anonyymi


Suokoon nyt suun Luoja
Kauppaherrat kaupungissa
Kauniimmaksi kaupoissansa,
Että elämä enemmän
Menestyisi meidän maassa.
Se on vielä suuri kiitos,
Että rakas Keisarimme
Hallitseepi hartaasti
Suomen maata suurimmasti,
Että kaupat kansallamme
Ankarasti aukeneepi.
Pitkin matkaa Pietarista
Ilman tullita tulevat
Pohjan puolen poikaisille,
Joilla kyntö kynnyksellä
Halla vuotta haastellessa,
Kuiva kesä kumarrilla.
Kauppa-Herroin kartanolla,
Jotka haastaa haluisesti
Naapureillensa napisten,
Tavaroita tarjotaan.
”Mutta kuivi kukkaroni,
Kopeikka vielä kotona,
Mikä jäännyt muistamata.
Annas veikkonen vähäisen!
Onhan mulla oiva päätös
Tuomittu on tulevaksi
Sanoista on sakoitettu,
Matti raukka mainiosti.
Annas veikkonen vähäisen!
Onhan mulla oiva ruuna,
Ei se ole lihamätäs,
Mutta ompi muutoin hyvä”.
Siit’ on naapur’ narrattuna,
Laskee kätens’ lakkarihin,
Kukistaapi kukkaroonsa,
Rupliansa rupsultaapi,
Enemmän ei ole antaa.
Kuin sen kuulee kulta veli
Kauppahansa katsellessa,
Aamuisilla alentaapi
Tinkitellen tiriseepi
Tipattaapi tihiästi:
”Omat rahat ostaissani,
Samat rahat myödessäni,
Sainpa sulta sini suhnaa?”
Ostajalla oiva mieli
Käänleleepi käsissänsä
Suorittaapi sormillansa
Tavaransa taputtaapi
Yli kynnyksen kysyypi:
”Onko kauppa kallis aivan?”
Ystävä se yrittelee
Suullansa se suhajaapi
Sopottaapi Suomen kieltä:
”Minä ostin Mikon kanssa,
Minäkin sain saman-laisen.
Kyllä kymmenet kopeikat
Päällen olet päästänytkin”.
Ostaja se ohkaileepi,
Mieli pahalla meneepi
Kotiansa koikkumalla,
Retkillänsä reissu teillä.
Yöksi illalla kysyypi
Kauppa-kalu kainalossa.
Isäntä se itseksensä
Ajattelee arviolla:
”Panitko paljon rahoja?”
Ostaja se ohkaileepi:
”Annoinpa paljon poloinen.
Älä kysy kymmeniä!
Kauhia oli kauppalainen,
Otti multa omaksensa
Vilkkautella vietteli.
Raha kullan kukkarosta,
Jonka naukuin naapurilta,
Kuikuttamalla rukoilin”.
Siitten ilmoittaa isäntä:
”Kuule sinä kulkulainen,
Pane pois mieli pahasi!
Niin on jutellut Jumala
Satamonille sanellutkin
Pirulla on piikki nokka,
Joka toten halkaiseepi
Niinkuin vaaja tunkemalla
Kahen kiven rakohon.
Niin on kaupassa kamala
Riivattu on rihkamassa
Synti kurjan syömisessä”.
Vielä raukka ruikuttelen,
Kiitos virttä kiihnuttelen,
Kuin ei suuret suuttuisi
Ammatissa arvomiehet.
Nepä arvon ansaitsevat
Poloisilla pohjalassa,
Kauppaherrat kaupungissa,
Jotka merelle menevät,
Ulkomaille useasti
Kaupunkeihin kannattavat
Pohjan puolen poikaisille,
Suomen suurelle saralle,
Joita Suomi suuremmasti
Tarvitseepi tanakasti
Rukiita runsahasti
Jauhoja järin jalosti
Suoloja summan suuremman.

T. M.


Lähde: Sanan-Lennätin 16.7.1858.