Kaupunki

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaupunki.

Kirjoittanut Lauri Soini


Jo kertyipä herroja daameja
yli kaunosen kansakunnan
ja liittivät kunnaan kohdalla
niin näppäriin ansakunnan.
Se ansakunta hallitsi –
nimi sen oli »hyvälistö.»
Se toinen muureja rakensi –
nimi sen oli köyhälistö.
Se ansakunta kylläinen
unen puutteessa ähkyi öitä.
Se toinen uhkalla nälkäisen
yli voimainsa raatoi töitä. –
Elo kaupungin on kuin kummulla
ois turve irti luotu
ja ylle vihreetä nurmea
ylenympäri käättynä tuotu.
Alapuolella nurmikko kellastuu
ja turpeessa auhtuu ja kuivaa.
Ne kumpikin korsii ja surkastuu
elononnea voihkivat nuivaa.
Ken turpeen kääntäisi paikoilleen;
kedon taasenkin tasoittaisi?
Oi, silloin kasvuun vihreeseen,
koko nurmikko taasen saisi. –
On laaksonen laidalla kaupungin,
ja se kukkivi vehmakasti.
Sen lehvien verhosta viittailee
sulo Luonnotar houkuttavasti.
Se äiti se kutsuvi lapsiaan
ikivihreille helmoillensa.
Se alttiisti, auliisti tarjoaa
sulorunsaimmat antimensa.
Sen hellässä helmassa lohdun sais
se auhtunut ansakunta,
ja siellä vaivansa vaimentais
se kärsivä kansakunta.
Oi, nouskaa te köyhät ja kulkekaa
sulo äitiä lähemmäksi!
Hän polttavan otsanne tuulettaa
niin vilposen viileäksi.
Ja nouskaa te kylmät sortajatkin,
hyvän äitinne helmaan tulkaa!
Hän hiipovi jäisiin rintoihin
ikilämmintä lemmensulkaa.

Lauri Soini.


Lähde: Työmies 14.8.1901.