Kehitystä
| Kehitystä. Kirjoittanut Heinrich Heine |
| Alkuteos Entartung. Suomentanut Hilja Liinamaa. |
- Jo liekö luonto kehnontunut,
- perinyt viat ihmisten.
- Niin näyttää, – kukat, eläimetkin
- käy valhesuulla jokainen.
- Korean narrin kanssa lilja
- se liehuu, tuoko siveää?
- Myös perho suukoin huikentelee,
- jo unhoon viattomuus jää.
- Ja orvokinkaan kainoutta
- en takaa, pikku kukkanen
- se kiemaellen kietoo, tuoksuu,
- ja maineeseen on kaiho sen.
- Mä epäilen, jos satakieli
- tunteistaan laulaa, eikö vaan
- viserrä, itke, liioittele
- se yksin tottumuksestaan.
- Pois totuus pakenet jo maasta
- ja uskollisuus häviät. –
- Ja joskin koirat liehuu – haisee
- kuin muinen, nekin pettävät.
Lähde: Heine, Heinrich 1910: Aikarunoja. Suomensi Hilja Liinamaa. Kyminlaakson Työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kotka.