Kehitystä

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kehitystä.

Kirjoittanut Heinrich Heine
Alkuteos Entartung. Suomentanut Hilja Liinamaa.


Jo liekö luonto kehnontunut,
perinyt viat ihmisten.
Niin näyttää, – kukat, eläimetkin
käy valhesuulla jokainen.
Korean narrin kanssa lilja
se liehuu, tuoko siveää?
Myös perho suukoin huikentelee,
jo unhoon viattomuus jää.
Ja orvokinkaan kainoutta
en takaa, pikku kukkanen
se kiemaellen kietoo, tuoksuu,
ja maineeseen on kaiho sen.
Mä epäilen, jos satakieli
tunteistaan laulaa, eikö vaan
viserrä, itke, liioittele
se yksin tottumuksestaan.
Pois totuus pakenet jo maasta
ja uskollisuus häviät. –
Ja joskin koirat liehuu – haisee
kuin muinen, nekin pettävät.


Lähde: Heine, Heinrich 1910: Aikarunoja. Suomensi Hilja Liinamaa. Kyminlaakson Työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kotka.