Kehno-lukunen Lassi

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kehno-lukunen Lassi.

Kirjoittanut Erik Bisi


Oli kerran kelpo-rikas,
Talon isäntä itara,
Jolle vaimonsa valittu,
Epäkelpoinen emäntä
Paljon lapsia lateli;
Saipa parin poikoakin
Tuiki monta tyttäriä,
Joit’en lunnonkaan lukea
Tässä tai’a tarkallensa.
Oli Lassi vanhin lapsi,
Oli nuorin poika Pekka,
Nämät kasvoit kumpanenkin
Ihan isoiksi kuritta,
Jott ei Aata aapisesta
Isä itse neuvonnunna,
Äiti iitä eikä äätä
Näille nuorna näyttänynnä;
Sillä pastori panetti
Lassin lukkarin lukuhun,
Aata, beeta aapisesta
Aikamiesnä oppimahan.
Pekka poika pienempänä
Lukkarin luvussa kulki,
Siksi oppikin enemmän,
Lain Lassin paremmin,
Lukemahan laulamaankin.
Lassi laiskana luvussa,
Koulumestari kodissa,
Siksi lukkari lujasti
Lassin piti luvussa;
Aapisessa oppimista,
Oli paljonkin pakosta,
Katkismus se kankiasti,
Virsikirjan virtten värsyt,
Kävit laiskalle lukea;
Siksi karkasi katala,
Meni koulusta kotiinsa,
Isällensä itkemähän
Iso ilkiä musikka
Vaikioita vaivojansa.
Isä, aivan armahellen,
Äiti säälien saneli
Pojan päiviä pahaksi,
Koulupaikkoa kovaksi;
Vaan ei auttanut enämpi
Isän neuvot äitin armot
Eikä muorin moimotukset.
Hajettiin haluton Lassi
Kohta pastorin pakosta
Koulumestarin kotihin,
Lukemahan läksyänsä.
Tästä ilkiä isäntä
Aivan vimmahan vihastui,
Painoi pastorin puheille,
Haastoi huuhonnon tapahan,
Puski puhtaaksi sisunsa,
Pahoin paisuneen papille;
Lukkarin pani pahaksi,
Puolti poikaansa polosta,
Ylen hyväksi ylisti.
Viimmen pastori puheli
Lassin ylpeelle isälle:
Ootta vimmattu vihalta,
Koston pyynnöltä pahasti,
Siksi silmänne sokesi,
Ettette näy näkevän
Lassin puutetta polosen,
Jok’ei luonnankaan lukea
Saata selvästi sanoja
Pyhän julkisen Jumalan,
Ehkä on jo miehen mitta
Sekä miehen mieli päässä,
Ikä iso, parta pitkä.
Olis aika ammon ollut
Lassin käydä rippikoulu;
Sillä pitääkin pysyä
Lassin lukkarin luvussa
Auttavaksi oppimassa,
Että pääsisi ripille
Seurakunnan kunniaksi.
Vieläkin urahti ukko,
Pani vastusta papille:
Mahtaneeko maisteria
Tulla luona lukkarimme
Pakolla Lassi-parasta?
Pastori sanoi samassa:
Maisteria, mestaria
Eipä tule Lassistasi,
Vaikk’ olis kotonas koulu,
Korkiampi, oikiampi;
Kun tulis lukija kunnon,
Tavallinen talonpoika,
Eikä ruma ruunan-kummi.
Tässä ukko umpi-suuna
Läksi pappinsa puheilta,
Hymyillen sanoi hyvästin,
Kävi kiiruusti kotiinsa;
Sinne sitte tultuansa
Yhä vaimolleen valitti
Lassin koulua kovaksi;
Pani päätä pastorinsa
Viimen viikkojen perästä,
Laiska Lassi laskettiin
Herran pöydälle pyhälle
Menemähän muitten kanssa,
Ehk’ ei oikein oppinunna
Luonnan puhtaasti lukuhun.
Tästä ihastui isänsä,
Äiti äijöä enämmin,
Isä antoikin ilosta
Isännyensä ijäksi
Lassin armahan omaksi,
Ehkä olikin osasta
Itse ennen ottanunna
Lassi vallan vanhemmilta.
Nytpä kelpasi kelata,
Pulskan poijan pöyhistellä;
Kohta kasvoi kauppijaaksi,
Tuli viisas viinan myyjä,
Rommin kauppias kavala,
Veellä jatkoi jalot juomat,
Raastoi rahoja kokohon;
Raski itsekkin isosti,
Juoda toisinaan totia,
Viimmen kelpas kehnompikin,
Paloviinaki pahempi.
Markkinoita mainioita
Hän ei luullut ensinkähän
Ottamahan pystyttävän,
Jos ei samonut sinne.
Aina kulki kulkusissa,
Aisa tiukussa ajeli,
Kuni suuri kuulu-herra.
Isänsäkki ihanteli
Lassin onnelle isolle,
Usko porvarin pohatan,
Kaiken kuulun kauppamiehen,
Menevän ylpiäästä,
Pojastansa pulskiasta.
Kävi toisin kuin hän toivoi;
Lassi juurtui juomariksi,
Ruvettua rouvariksi,
Eikä tullut porvariksi.
Matkakissa markkinoilla,
Varkahat supi varastit
Hänen puulle puhtahalle;
Sitten velkahan vetäsi,
Velat venyivät isoiksi
Summat suuriksi tulivat;
Näitten maksoksi menivät
Talo ja talon tavara,
Uurit, piipun pitkä-varret,
Kaikki ne katosi sinne.
Keppi Lassille kätehen.

E[rik]. B[isi].


Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 18.7.1857.