Kehno-lukunen Lassi

Kehno-lukunen Lassi. Kirjoittanut Erik Bisi

Oli kerran kelpo-rikas,

Talon isäntä itara,

Jolle vaimonsa valittu,

Epäkelpoinen emäntä

Paljon lapsia lateli;

Saipa parin poikoakin

Tuiki monta tyttäriä,

Joit’en lunnonkaan lukea

Tässä tai’a tarkallensa.

Oli Lassi vanhin lapsi,

Oli nuorin poika Pekka,

Nämät kasvoit kumpanenkin

Ihan isoiksi kuritta,

Jott ei Aata aapisesta

Isä itse neuvonnunna,

Äiti iitä eikä äätä

Näille nuorna näyttänynnä;

Sillä pastori panetti

Lassin lukkarin lukuhun,

Aata, beeta aapisesta

Aikamiesnä oppimahan.

Pekka poika pienempänä

Lukkarin luvussa kulki,

Siksi oppikin enemmän,

Lain Lassin paremmin,

Lukemahan laulamaankin.

Lassi laiskana luvussa,

Koulumestari kodissa,

Siksi lukkari lujasti

Lassin piti luvussa;

Aapisessa oppimista,

Oli paljonkin pakosta,

Katkismus se kankiasti,

Virsikirjan virtten värsyt,

Kävit laiskalle lukea;

Siksi karkasi katala,

Meni koulusta kotiinsa,

Isällensä itkemähän

Iso ilkiä musikka

Vaikioita vaivojansa.

Isä, aivan armahellen,

Äiti säälien saneli

Pojan päiviä pahaksi,

Koulupaikkoa kovaksi;

Vaan ei auttanut enämpi

Isän neuvot äitin armot

Eikä muorin moimotukset.

Hajettiin haluton Lassi

Kohta pastorin pakosta

Koulumestarin kotihin,

Lukemahan läksyänsä.

Tästä ilkiä isäntä

Aivan vimmahan vihastui,

Painoi pastorin puheille,

Haastoi huuhonnon tapahan,

Puski puhtaaksi sisunsa,

Pahoin paisuneen papille;

Lukkarin pani pahaksi,

Puolti poikaansa polosta,

Ylen hyväksi ylisti.

Viimmen pastori puheli

Lassin ylpeelle isälle:

Ootta vimmattu vihalta,

Koston pyynnöltä pahasti,

Siksi silmänne sokesi,

Ettette näy näkevän

Lassin puutetta polosen,

Jok’ei luonnankaan lukea

Saata selvästi sanoja

Pyhän julkisen Jumalan,

Ehkä on jo miehen mitta

Sekä miehen mieli päässä,

Ikä iso, parta pitkä.

Olis aika ammon ollut

Lassin käydä rippikoulu;

Sillä pitääkin pysyä

Lassin lukkarin luvussa

Auttavaksi oppimassa,

Että pääsisi ripille

Seurakunnan kunniaksi.

Vieläkin urahti ukko,

Pani vastusta papille:

Mahtaneeko maisteria

Tulla luona lukkarimme

Pakolla Lassi-parasta?

Pastori sanoi samassa:

Maisteria, mestaria

Eipä tule Lassistasi,

Vaikk’ olis kotonas koulu,

Korkiampi, oikiampi;

Kun tulis lukija kunnon,

Tavallinen talonpoika,

Eikä ruma ruunan-kummi.

Tässä ukko umpi-suuna

Läksi pappinsa puheilta,

Hymyillen sanoi hyvästin,

Kävi kiiruusti kotiinsa;

Sinne sitte tultuansa

Yhä vaimolleen valitti

Lassin koulua kovaksi;

Pani päätä pastorinsa

Viimen viikkojen perästä,

Laiska Lassi laskettiin

Herran pöydälle pyhälle

Menemähän muitten kanssa,

Ehk’ ei oikein oppinunna

Luonnan puhtaasti lukuhun.

Tästä ihastui isänsä,

Äiti äijöä enämmin,

Isä antoikin ilosta

Isännyensä ijäksi

Lassin armahan omaksi,

Ehkä olikin osasta

Itse ennen ottanunna

Lassi vallan vanhemmilta.

Nytpä kelpasi kelata,

Pulskan poijan pöyhistellä;

Kohta kasvoi kauppijaaksi,

Tuli viisas viinan myyjä,

Rommin kauppias kavala,

Veellä jatkoi jalot juomat,

Raastoi rahoja kokohon;

Raski itsekkin isosti,

Juoda toisinaan totia,

Viimmen kelpas kehnompikin,

Paloviinaki pahempi.

Markkinoita mainioita

Hän ei luullut ensinkähän

Ottamahan pystyttävän,

Jos ei samonut sinne.

Aina kulki kulkusissa,

Aisa tiukussa ajeli,

Kuni suuri kuulu-herra.

Isänsäkki ihanteli

Lassin onnelle isolle,

Usko porvarin pohatan,

Kaiken kuulun kauppamiehen,

Menevän ylpiäästä,

Pojastansa pulskiasta.

Kävi toisin kuin hän toivoi;

Lassi juurtui juomariksi,

Ruvettua rouvariksi,

Eikä tullut porvariksi.

Matkakissa markkinoilla,

Varkahat supi varastit

Hänen puulle puhtahalle;

Sitten velkahan vetäsi,

Velat venyivät isoiksi

Summat suuriksi tulivat;

Näitten maksoksi menivät

Talo ja talon tavara,

Uurit, piipun pitkä-varret,

Kaikki ne katosi sinne.

Keppi Lassille kätehen.

E[rik]. B[isi].

Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 18.7.1857.