Kehoituskirje eräälle sananpalwelijalle

Kehoituskirje eräälle sananpalwelijalle (Suosiollisesti lähetetty) Kirjoittanut Fredrik Gabriel Hedberg

Herra on sinun kanssas ja tykönäs, kussa ikänä käyt tahi seisot; Hän on sinun omas ja sinä Hänen omansa ajassa ja ijankaikkisuudessa. Amen.

Emmekö woisi, emmekö rohkenisi näin sanoa ja sydämestä uskoa sitä? - Tosi kyllä - katsellessa itsiämme ja mitä me ilman Hänettä olisimme, silloin näemme waan syntiä, kuolemata ja helwettiä; mutta kuka kiittää meitä semmoisesta näkemisestä ja katselemisesta? (paitsi saatana!) sillä Jumalan tahto on että uskomme sen päälle, jonka Hän lähetti (Joh. 6: 29), ja tässä uskossa emmepä näe meidät ulkona Kristuksesta, kuolleina ylitsekäymisten ja syntein tähden (kuten Adamista syntyneinä olemmeki), waan näemme meidät ostetuiksi, lunastetuiksi ja wapahdetuiksi Jesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan werellä; Hänen kuolemahansa kastetuiksi, ollaksemme Hänen kaltaisensa ylösnousemisessa; Hänen lihassansa ja luissansa (Ef. 5: 30), niin kuin myös olemme ravitut Hänen ruumiillaan ja werellään, ja Hän itse on uskon kautta sydämessämme asuwainen. Senmoisia salaisuuksia on Jumala pyhällä Hengellänsä, ewankeliuminsa kautta, meille ilmoittanut; ja me olemme tehneet uskottomalle, lihalliselle järjelle jäähywäiset, ja sydämestä wastaan ottaneet tuon kaikelta maailmalta ja sen pyhiltä aina halweksitun "tyhmän saarnan". Ja me tiedämme, että "Jumalan hulluus on wiisaampi kuin ihmiset" (1 Kor. 1: 25).

Ja tämän Jumalan perustuksen nojalla, joka on Kristus, meidän tähtemme kuollut ja ylösnoussut, johonka sinä totisesti olet kasteen kautta istutettu ja Hänen jumalais-kutsumellansa kutsuttu, johonka sinäki olet uskonut, ja kokenut Hengen wahvistuksen senlaiseen uskoon; - rohkenen ja woin minä rohkeasti sanoa: "Herra on sinun kanssas ja tykönäs, kussa ikänä käyt tahi seisot; Hän on sinun omas ja sinä Hänen omansa ajassa ja ijankaikkisuudessa". Sillä ei Israelille lihan jälkeen, waan sille Israelille, joka on lupauksesta syntynyt, ja käypi Abrahamin uskon jälkiä, sanoo profeeta: "Minä kihlaan sinut itselleni ijankaikkisesti (Hos. 2: 19). Hän ei ole mikään huikentelewainen, horjumielinen ylkä; sillä Hänen nimensä on "ijankaikkisesti uskollinen". Sentähden kuuluukin heti seuraawassa wärsyssä (20) tämän Yljän omasta suusta armahalle morsiamelle seurakunnalle: "Minä kihlaan tosin sinun itselleni uskossa", ja siispä on tämän kihlauksen seurauksena se, kuten kuuluuki, että morsiamen "pitää tuntemanki" olewansa awiollisessa yhteydessä tämän taiwaallisen Ylkänsä kanssa. Mutta tämä ei tapahdu täällä (missä kihlaus tapahtuu); waan tuolla, Isän huoneessa, kussa Karitsan häitä pidetään. Ja näihin ikihäihin olemme nyt, weli weikkoseni, ei ainoasti "kutsutut", waan myös kaiken kastetun ja Jesukseen uskowaisen seurakunnan kanssa "kihlatut", Hänen morsiamensa! Ja tämä toiwomme, tämä luja uskomme perustaiksen, Jumalan kiitos! ei katumukseemme, parannukseemme, pyhyyteemme, eipä wielä uskomiseemmekaan, - waan kokonaan ja ainoastaan Hänen uskollisuuteensa, joka oli meitä rakastanut ja wapahtanut, joka on meitä kanssaan kihlannut, kasteen ja Pyhän Hengen waikuttaman uskon kautta.

Nämä owat taiwaan tikapuut: uskossa katsella Jesusta ja Hänen kanssa käydä niitä myöden ylös ja alas, kuni enkelit muinen Jakobin unessa. Käyden Hänen kanssa alas, näemme Jumalan ilmestyneeksi lihassa, Jumalan olewaksi kanssamme, Immanuelina: astuessamme taasen Hänen kanssa ylös, näemme taiwaan päältämme awoinna, Päämme (Kristuksen) korotettuna yli kaikkein, mitä nimittää woipi, ei ainoastaan tässä maailmassa, mutta myöskin tulewaisessa, ja näemme meidät ynnä Hänen kanssansa taiwaallisiin menoihin istutetuiksi, tahi kuten apostoli lausuu: taiwaisiin Jesuksessa Kristuksessa (Ef. 2: 6). Ja tämä ei ole mikään ihana kuwastin tahi uni, waan se on Jumalan totuus; sillä näinpä Hän itse sanoo, joka ei koskaan woi walhetella: "Minä olen Isässä, ja te minussa, ja minä teissä" (Joh. 14: 20). Niinpä siis "Hänessä me jo olemmeki tuolla ylhäällä, "taiwahissa", Isän tykönä; waikka wielä ulkonaisen ihmisen puolesta oleskelemme täällä muukalaisuudessa, - mutta, weikkoweljeni, emmepä kuitenkaan täälläkään yksinäisinä, waan Hän meistä myös täälläkin. Eikö tässä kyllä?

Kemiössä 24/10 1877

F. G. Hedberg

Lähde: Sanansaattaja 1.10.1878.