Kehto ja kuilu

Kehto ja kuilu Kirjoittanut Saima Harmaja

Kauan lähetessä kuolemaa

ahdistus ja pelko katoaa.

Kevyt kulkea on rajan yli,

suojeleva putouksen syli.

Hän ken taistelutta siihen jää,

ehkä eniten hän ymmärtää. –

Syvemmille lähteille jo varhain

ehkä joutua on osa parhain.

Ken sen tietää? Sumuun hajoaa

kaikki tieto, minkä tarjoo maa.

Mutta syvyyksistä syvimmistä

turvan tieto kohoo, viimeisistä:

Kehdon lailla kuilu odottaa,

untuvineen, siihen vaipuvaa.

Lähde: Harmaja, Saima 1937: Kaukainen maa: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.