Keikkarin kevät

Keikkarin kevät.

Kirjoittanut B. F. Salonen

Kevät on nyt taaskin tullut, esplanaadi puhdistuu.

Sinne kaikki siistit miehet, fiinit naiset kokoontuu.

Jo ma teetin uudet housut, pääskyn munan karvaiset,

Valkohatun, kepin ostin, hansikkaatkin keltaiset.

Päivä paistaa kirkkahasti, Venäläiset soittavat.

Tuossa tulee herraskansaa, – nenällen’ paan kakkulat.

Vanha rouva katsoo minuun – Juutas! oikein harmittaa.

Kun nuo nuoret neidot kaikki toisaappäin vaan tuijottaa.

Tuossa tulee Emil Gulqvist. – ”Terve, terve veikkosen’.

Sull’ on uusi kaunis palttoo, sano missä teetit sen?

Eikö käydä Kappelissa, juodaan lasi punssia,

Kevään malja. – Katso tuonne! Tunsitko sä neitosta”?

Kevät on nyt taaskin tullut. Kaikki luonto kaunistuu.

Ihminenkin torkuksista vitkallehen vilkastuu.

Kämpillä jo Ryssät riehuu, pärryttävät rumpujaan;

Päivä paistaa kirkkahasti yli koko Suomen maan.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.