Keinu

Wikiaineistosta
Keinu

Kirjoittanut Aleksis Kivi


    Nyt kanssani keinuhun käy,
    Mun impeni valkealiina!
Kuin morsian kauniina seisovi luonto
    Iltana helluntain.
    Heilahda korkeelle, keinu,
    Ja lempeäll’ illalla liina
    Impeni liehukoon!
    On allamme viherjä maa
    Ja päällämme sininen taivas,
Ja läntinen lehtistä laaksoa soittaa
    Laulaissa lintujen.
    Heilahda korkealle, keinu,
    Ja lempeäll’ illalla liina
    Impeni liehukoon!
    Kun väikyn mä ylhäällä tääll’,
    Tääll; tuulien viileäss’ helmass’,
Niin kaukana näen mä kaunoisen kunnaan
    Paistehess’ iltasen.
    Heilahda korkeelle, keinu,
    Ja lempeäll’ illalla liina
    Impeni liehukoon!
    Kuin Onnelan kaukainen maa
    Niin kimmeltää ihana kunnas,
Ja sinneppä lentäisin impeni kanssa
    Siivillä läntisen.
    Heilahda korkeelle, keinu,
    Ja lempeäll’ illalla liina
    Impeni liehukoon.
    Siell’ lehtinen kauhtana ain’
    On hartioill’ unisen koivun,
Ja ainian lempeillä kunnailla läikkyy
    Vaimot helluntain.
    Heilahda korkeelle, keinu,
    Ja lempeäll’ illalla liina
    Impeni liehukoon.
    Siell’ laaksossa vainion all’
    On keväinen, viherjä niittu,
Mi herttaisess’ hämäräss’ ainian siintää
    Keltaisin kukkineen.
    Heilahda korkeelle, keinu,
    Ja lempeäll’ illalla liina
    Impeni liehukoon.
    Siell’ suutelee ehtoo ja koi
    Ja siell’ iankaikkinen aika
Pois kiitävi vauhdilla kiitävän virran
    Himmeään Unholaan.
    Seisahda, heiluva keinu,
    Jo lempeäll’ illalla poski
    Impeni kelmenee.


Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.


Katso myös[muokkaa]

  • Keinu. Rafael Laethénin sävellys runoon