Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus- ja Armahduskirja 1904

Wikiaineistosta

Suomen Suuriruhtinaanmaan Asetuskokoelma 27.8.1904/39.


85.   Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus- ja Armahduskirja
Perintöruhtinaan Cesarevitschin ja Suuriruhtinaan Aleksei Nikolajevitschin syntymisen johdosta.


ME NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme kaikille Meidän uskollisille alamaisillemmme tiettäväksi: Kohotettuamme kiitolliset rukoukset Korkeimmalle, joka ohjaa valtakuntain kohtalot ja on siunannut Meidän Huoneemme lahjoittamalla Meille esikoispojan, olemme Me Perintöruhtinaan Cesarevitschin ja Suuriruhtinaan Aleksei Nikolajevitschin riemukkaan kasteentoimituksen päivänä, seuraten sydämemme lakkaamatonta kehotusta, ajatuksillamme kääntyneet Kaitselmuksen Meille uskoman suuren venäläisen kansanperheen puoleen.

Nykyinen koetuksen aika on vaatinut kansan voimain ponnistamista, mutta samalla koko maailman nähtäväksi esittänyt lannistumattoman rohkeuden ja palavan isänmaanrakkauden mitä kauneimpia todisteita. Tänä aikana on Meille erittäin mieluisata, lukuun ottamatta julistuskirjassa 26 p:ltä Helmikuuta 1903 määrättyjä, valtakunnan parasta tarkoittavia toimenpiteitä, joihin ryhdytään tavallista virkatietä, auttaa uskollisia alamaisiamme keventämällä heidän pakottavia tarpeitaan.

Ennen kaikkea olemme ottaneet huomioomme, että talonpoikia ja eräitä vieraita kansanheimoja varten asetetut laitokset maaseudulla vielä käyttävät ruumiinrangaistusta. Tämänlainen rangaistus, joka on ollut otettuna lainsäädäntöömme sitten pitkäin aikain, on vähitellen Meidän Korkeain Edeltäjäimme tahdosta poistettu yleisistä rangaistuksista. Nyttemmin Me olemme, perille ajaaksemme Unohtumattoman Isoisämme ja Isämme aikomukset, tahtoneet käskeä, että myöskin maalaisväestöön ja vieraisiin kansanheimoihin nähden on lakkautettava ruumiinrangaistukset, joita kylän piirituomioistuimet ja mainittuja kansanheimoja varten asetetut laitokset ovat lain mukaan näihin nähden käyttäneet: ja vahvistakoon tämä yhä enemmän kansassa hyviä tapoja ja kunnioitusta itsekunkin laillisia oikeuksia kohtaan.

Tämän päätöksemme ohessa Me olemme harkinneet tarpeelliseksi vastaisuuden varalta lakkauttaa ruumiinrangaistuksen niin hyvin maa- kuin merisotaväestä. Vakuutettuina siitä, että tämä toimenpide on ylläpitävä sotilaallista kunniantuntoa sotaväessä, Me olemme siinä suhteessa vahvistaneet erityisiä määräyksiä, jotka niinikään nyt julkaistaan.

Huomioon ottaen sitä valtiolliselle elämälle tärkeätä seikkaa että Meidän suurilukuisen maalaisväestömme taloudellinen asema tulee turvatuksi, olemme Me hallituksemme edellisinä vuosina omistaneet erityistä huolenpitoa veronkantotavan parantamiselle. Finanssilaitoksen Meidän osotustemme mukaan valmistamat toimenpiteet, yhdessä veronalaisten keskinäisen vastuunalaisuuden kumoamisen kanssa, turvaavat verojen säännöllistä suorittamista samalla kuin ne poistavat raskauttavien ja kohtuuttomien keinojen käyttämisen niiden sisäänkeräämiseksi. Tahtoen järkähtämättä vahvistaa saavutettua säännöllisyyttä verojärjestelmässä, olemme Me, joskin valtiovaraston tappioksi, päättäneet antaa anteeksi kaikki aikojen kuluessa syntyneet, talonpojille annetusta maasta suoritettavien lunastus-, kunnallis- ja muiden vakinaisten verojen rästit.

Koska niiden orpolasten kohtalo, joiden isät upseereina, alipäällikköinä tahi tavallisina sotamiehinä kaukaisessa rajamaassa ovat verellään vahvistaneet hehkuvan rakkautensa Venäjään, on sydäntämme lähellä, pidämme Me pyhänä velvollisuutena kaikin tavoin koettaa keksiä keinoja sellaisten lasten asianmukaista hoitoa ja kasvatusta varten.

Esi-isäimme käskyn mukaan haluten tänä juhlapäivänä osottaa armoa kaikille niille, jotka sitä erinomattain tarvitsevat, Me olemme ulottaneet huolenpitomme niiden kohtaloon, jotka köyhyyden tahi tilapäisen puutteen johdosta eivät ole voineet täyttää maksuvelvollisuuttaan, samaten kuin niidenkin, jotka, lakia rikottuaan, jo osaksi ovat sovittaneet syyllisyyttään tahi muiden asianhaarain perusteella ansaitsevat osanottoa.

Ja tahdomme Me siis käskeä niinkuin seuraa:

I.   1. Laissa rikkomuksista säädetyt ruumiinrangaistukset maalaisväestölle ja vierasta kansanheimoa oleville henkilöille sekä muille, jotka säätyoikeuksien tahi erityisten säännösten nojalla eivät ole sellaisista rangaistuksista vapautetut, ovat lakkautettavat, kaikkien edellämainittujen henkilöiden enään tarvitsematta alistua näihin rangaistuksiin, jotka sattuvissa tapauksissa ovat vaihdettavat muihin rangaistuksiin, tästä voimassa olevissa asetuksissa osotettujen perusteitten mukaan.

2. Ne ruumiinrangaistuksia koskevat määräykset, jotka mainitaan lakikok. XV nit. 1261 ja 1377 art:ssa, rikoslaissa, 1885 vuoden painoksessa, ja lakikok. XI nit., II osan, 281 ja 282 art:ssa, kauppaohjesäännössä, 1903 vuoden painoksessa, kumotaan.

II. Erityisten verojen suorittamiseen nähden myönnetään seuraavat helpotukset:

1. Tileistä ovat poistettavat kaikki 1 p:nä Tammikuuta 1904 maksamattomat ja ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää suorittamatta olevat rästit:

A. a) siitä maanlunastus- ja valtakunnanmaaverosta, joka on suoritettava talonpojille annetusta maasta;

b) maaverosta, teltta- ja henkilöverosta; sekä

c) lakkautetuista kruununmaksuista.

B. Siitä kunnallisesta maaverosta, joka on suoritettava talonpojille annetusta maasta niissä kuvernementeissä, joissa kunnallislaitos on voimaanpantu; ja tulee kunnallisten laitosten saada korvausta sellaisista rästeistä valtakunnanrahastosta laissa 10 p:ltä Toukokuuta 1904 osotettujen perusteiden mukaan.

2. Johtavalle Senaatille annetun Käskyn mukaan 11 p:ltä Toukokuuta 1902 eräistä Polttavan ja Charkovin kuvernementtien kyläkunnista menevä lisämaksu vakinaiseen ylöskantoon lakkautetaan.

3. Alempana mainitut ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää maksamattomat verorästit on täydellisesti annettavat anteeksi:

a) Kaikkien kruunun maalla asuvien uudisasukkaitten suoritettavien vuokra- ja veromaksujen rästit; ja

b) niitten kruununmaksujen rästit, jotka ovat jääneet suorittamatta entisessä kyläyhdyskunnassa, mutta ovat siirretyt niiden uudisasukkaitten uuteen asuinpaikkaan, joihin nähden lakik. IX nit. art:t 726-733 ja liite 706 art:aan (2 muist.), säätyaset., 1899 vuod. painos, ovat noudatettavat.

4. Meidän Kabinettimme hallinnon alaisen Altain piirin maalaisväestön maksamattomat rästit Kabinetillemme tulevasta henkilö- ja maaverosta ovat täydellisesti annettavat anteeksi.

5. Kaikki 1 p:ään Tammikuuta 1904 maksamattomat rästit siitä turkistavarain- ja maaverosta, jota Kabinetillemme suorittavat paimentolaisina elävät, kuljeskelevat ja kiinteästi asuvat vieraat kansanheimot, ovat anteeksi annettavat.

6. Perintöruhtinaamme syntymisen päivään maksamattomat rästit siitä maaverosta, jota Kabinettimme hallinnon alaisten Altain ja Nertschinskin piirien entiseen ruukinväestöön kuuluneitten talonpoikain tahi heidän perheittensä olisi tullut suorittaa perusasiakirjain mukaan taikka nautinto-oikeudesta siihen maahan, mikä heidän viljeltävänään oli sellaisissa asiakirjoissa määrätyn alan lisäksi, annetaan anteeksi.

7. Tammikuun 1 p:ään 1904 maksamattomista rästeistä suoritettavaksi joutuneesta elinkeinoperusverosta (lakik. V nit. art:t 366-559, ohjesääntö suor. veroista, 1903 vuoden pain.) - lukuun ottamatta kuitenkaan sellaisilta yrityksiltä, jotka ovat velvolliset antamaan julkisen tilin, ja niiltä, jotka mainitaan lakik. V nit. 521 art:ssa, ohjesäännössä suor. veroista, 1903 vuoden pain. - annetaan anteeksi ne rästit, mitkä eivät nouse yli viidenkymmenen ruplan; määrältään suuremmista rästeistä annetaan anteeksi viisikymmentä ruplaa.

8. Tammikuun 1 p:ään 1904 maksamattomat rästit höyrypannumaksusta annetaan anteeksi.

9. Perintöruhtinaamme syntymisen päivään keräämättä olevat satamamaksut tavaroilta ja laivoilta annetaan anteeksi, ei kuitenkaan suurempaa määrää kuin kuusisataa ruplaa kultakin eri henkilöltä.

10. Perintöruhtinaamme syntymisen päivään keräämättä olevat merenkulku- ja viertotiemaksut kruunulle sekä silta- ja lauttamaksut Puolan Kuningaskunnan kuvernementeissa annetaan anteeksi, ei kuitenkaan suurempaa määrää kuin kuusisataa ruplaa kultakin eri henkilöltä.

III. Alempana mainitut sakot ja sakkokorot, joista Perintöruhtinaamme syntymisen päivään ei vielä ole debiteerattu maksuvelvollisia taikka joita nämät eivät ole suorittaneet, ovat annettavat anteeksi, nimittäin:

1. Sakot ja sakkokorot, kaikenlaatuiset, suoranaisista veroista kruunulle (lakik. V nit. 1 art., ohjes. suor. veroista, 1903 vuod. pain.), paitse tämän III art:n 2 mom:ssa mainittuja, kuin myöskin maksuista, joita suoritetaan kauppakirjoista ja omaisuuden luovuttamisesta ilman maksuvelvollisuutta.

2. Sakot, enintäin kuudensadan ruplan suuruiset, valtakunnanelinkeinoveroa koskevain määräysten rikkomisesta (lakik. V nit. 526-536 art:t, ohjes. suor. veroista, 1903 vuod. pain.); sakoista, jotka ovat edellämainittua määrää suuremmat, on kuusisataa ruplaa jokaisesta annettava anteeksi.

3. Sakot, enintäin kuudensadan ruplan suuruisnt, [sic] joihin ruukinomistajat ja elinkeinonharjoittajat ovat tuomitut Perintöruhtinaamme syntymisen päivää ennen tehdystä rikoksesta 153-155 art:oita vastaan ohjesäännössä elinkeinoista (XI nid., II osa, 1893 vuod. pain.) taikka määräyksiä vastaan höyrypannumaksusta (Valtak. neuvoston 14 p:nä Maaliskuuta 1894 armossa vahvistama päätös); sakoista, jotka ovat edellämainittua määrää suuremmat, on kuusisataa ruplaa jokaisesta annettava anteeksi.

4. Sakot, enintään kuudensadan ruplan suuruiset, Perintöruhtinaamme syntymisen päivää ennen tehdyistä rikoksista leimaverosta annettua ohjesääntöä vastaan; sakoista, jotka ovat tätä määrää suuremmat, on kuusisataa ruplaa jokaisesta rikoksesta annettava anteeksi; sakot mainittua laatua olevista rikoksista, jotka ovat tehdyt ennenkuin ohjesääntö leimaverosta 10 p:ltä Kesäkuuta 1900 astui voimaansa, ovat määrään katsomatta annettavat anteeksi.

5. Sakkokorot, jotka maksetaan leimaverosta annetun ohjesäännön 166 ja 168 art:n mukaan (nid. V, ohjes. ulosteoista, 1903 vuod. pain.).

6. Sakkokorot, joita on debiteerattu siitä että on laiminlyöty määräaikana suorittaa maksuja valtakunnanrahastoon ajalta aina 1 p:ään Tammikuuta 1903.

7.Yksityisten ruukinkäyttäjäin maksettavaksi pannut: a) sakkokorot siitä että on laiminlyöty määräaikana suorittaa desjatinamaksuja maasta, joka on luovutettu malminetsintää varten, tahi maksuja haltuunotetusta malmista; ja b) sakot vuoriohjesäännön rikkomisesta.

8. Sakkokorot siitä että on laiminlyöty määräaikana suorittaa desjatiinamaksuja löytöpaikasta, joka sijaitsee kruunulle kuuluvalla maalla tahi Meidän Kabinettimme hallinnon alaisissa Altain ja Nertschinskin piireissä, sellaisissa paikkakunnissa, joissa yksityinen kullanetsintä yleisillä perusteilla on sallittu.

9. Ne sakko-osuudet, enintäin kuudensadan ruplan suuruiset kultakin henkilöltä, jotka on tuomittu kalan- tai hylkeenpyyntiä koskevain ohjesääntöjen rikkomisesta, Kaspian meressä 1 p:ään Tammikuuta 1903 ja Takakaukasian itäosassa 1 p:ään Tammikuuta 1904, ja jotka maanviljelysohjesäännön 646 art:n 2 mom:n ja 769 art:n mukaan (lakik. XII nid., II osa, 1893 vuod. pain.), joutuvat kruunulle.

10. Sakot väärin vireille pannuista riita- ja velkomusasioista sekä kruunulle tuleva puoli sakoista väärästä vetoamisesta ylempään oikeusasteeseen.

11. Sakot, kaikensuuruiset, joihin vähintään viisi vuotta ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää on asevelvollisuuslain 395 art:n nojalla (lakik. IV nid., 1897 vuod. pain.) tuomittu sellaisten juutalaisten perheitä, jotka ovat laiminlyöneet asevelvollisuuden suorittamisen; samaa laatua olevista sakoista, joihin on tuomittu myöhemmin ja jotka vielä sanottuna päivänä ovat maksamatta, annetaan anteeksi enintään kolmesataa ruplaa.

IV. Ylimääräisten verojen, paitsi leimaveron, ja kruunun puolesta toimitetun väkijuomain myynnin maksujen sekä erinimisten ulostekojen ja II ja III art:ssa mainitsematta jätettyjen sakkojen, kuin myös kiinni pantujen henkilöiden elatus- ja kuljetuskustannusten sekä valtion varoista velallisten puolesta suoritettujen ruoka-, matka- ja päivärahain maksujen rästit, jotka ovat syntyneet ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää ja ovat velallisilta suorittamatta tahi joita ei vielä ole heidän maksettavakseen pantu tahi joitten maksamiseen on lykkäystä myönnetty, annetaan anteeksi, elleivät nouse päälle viidenkymmenen ruplan; korkeampaan määrään nousevista rästeistä annetaan anteeksi viisikymmentä ruplaa.

V. II, III ja IV art:ssa mainitut helpotukset eivät koske:

a) kruunulle kuulumattomia varoja, jotka tosin ovat Hallituksen hoidettavina, mutta joilla on erityinen tarkoituksensa; tästä erotetaan kuitenkin II art:n 9 mom:ssa mainitut satamamaksut;

b) kruunun urakoista ja hankinnoista johtuneita sakkoja;

c) patentti-, aksiisi- ja tullimaksujen rästejä;

d) valtakunnanrahastoon suoritettavien apumaksujen pääomamääriä; sekä

e) virassa oleville henkilöille tulevan palkkakolmanneksen rästejä.

VI. Kaikki Tammikuun 1 päivään asti 1904 yksityisille henkilöille maksetut rahavarat päälle sen, mitä heille oikeastaan olisi pitänyt tulla eläkettä kruunulta taikka palkkaa tai eläkettä ruukinvaroista Kabinettimme hallinnon alaisissa Altain ja Nertschinskin piireissä, ovat anteeksi annettavat ja ne henkilöt, jotka ovat saattaneet itsensä vikapäiksi väärään sellaisen eläkkeen tai palkan maksamiseen, vapautettavat maksuvelvollisuudesta, ellei heitä ole syytetty vahingon tuottamisesta selvästä omanvoiton pyynnistä tahi muussa laittomassa tarkoituksessa.

VII. Perintöruhtinaamme syntymisen päivään asti kruunulle tuotetut tappiot, jotka ovat syntyneet siten, että säädettyjä satunnaisia tai elinkautisia apurahoja tahi 5 ruplan kuukauseläkkeitä palveluksentoimituksesta Keisari Nikolai I:en aikana on väärin myönnetty tahi maksettu eronsaaneille alipäälliköille ja miehistölle, ovat tilistä poistettavat.

VIII.   1. Yksityisillä henkilöillä, yhdistyksillä ja laitoksilla Perintöruhtinaamme syntymisen päivään asti velkana olevat maksut sairaiden lääkärinavusta, hoidosta ja elatuksesta kaikissa hospitaaleissa, lasareteissa, sairashuoneissa ja vastaanotto-laitoksissa, jotka kuuluvat kruunulle tai palatsihallinnolle tahi sijaitsevat Kabinettimme hallinnon alaisissa Altain ja Nertschinskin piireissä, sekä sellaisissa Keisarinna Marian perustamissa laitoksissa, jotka lähettävät kustannusarvionsa Holhouskonseljin tutkittaviksi, annetaan anteeksi.

2. Perintöruhtinaamme syntymisen päivään asti konsulien ulkomaanpaikassa venäläisten merenkulkijain elatuksesta, lääkärinhoidosta ja kotiinlähettämisestä Venäjälle maksamat varat, joita merenkulkijain itse tahi laivanisännistön olisi tullut suorittaa, ovat tilistä poistettavat.

IX.   1. Seuraavia maksuja ja rästejä ei kerätä sisään, vaan poistetaan ne tilistä, nimittäin:

a) Ne maksut, jotka Perintöruhtinaamme syntymisen päivään asti olisivat olleet suoritettavat kruunulle tahi valtionoppilaitosten yksityisiin rahastoihin niissä nautitusta opetuksesta ynnä asunnosta kruununrakennuksessa;

b) Perintöruhtinaamme syntymisen päivään asti velkana olevat korvaukset sellaisten henkilöitten elatuksesta ja opetuksesta jossakin oppilaitoksessa kruunun kustannuksella, jotka sittemmin eivät ole olleet virassa niin pitkää aikaa kuin vaaditaan vapautukseen näitten kustannusten suorittamisesta;

c) Perintöruhtinaamme syntymisen päivään asti syntyneet, mutta vielä velkana olevat korvaukset opetuksesta ja kasvatuksesta semmoisissa Keisarinna Marian laitoksissa, jotka lähettävät kustannusarvionsa Holhouskonseljin tutkittaviksi; sekä

d) Altain ja Nertschinskin piirien virkamiehillä velkana olevat maksut heidän lastensa opetuksesta ja elatuksesta Kabinettimme hallinnon alaisissa paikallisissa oppilaitoksissa.

2. Ne, jotka ovat päättäneet oppijakson yliopistossa ja ennen Joulukuun 31 päivää 1905 käyvät tutkinnon tutkijakunnan edessä, vapautetaan suorittamasta tutkintomaksua (20 r.), jos tuovat esiin asianomaisen yliopiston antaman varattomuuden todistuksen.

X.   1. Domeeni-, Keisarillisten, linna- ja Kabinettimme omistamain verotilojen asukkaat vapautetaan suorittamasta seuraavia maksuja alempana mainitut määrät:

a) Veromaatilain vuokraajilla 1 p:nä Tammikuuta 1900 velkana ja Perintöruhtinaamme syntymisen päivään asti sisäänkeräämättä olevat vuokramaksujen rästit annetaan kokonaan anteeksi; myöhemmin syntyneistä ja 1 p:nä Tammikuuta 1904 sisäänkeräämättä olevista mainitunlajisista rästeistä on enintään kuudensadan ruplan määrä kutakin henkilöä kohti anteeksi annettava; jos semmoisia verotiloja hallitsevat talonpoikais- tahi pikkuporvariyhdyskunnat tahi yhtiöt, joissa on vähintään kolme henkilöä, annetaan anteeksi kaksisataa ruplaa kullekin talonomistajalle tahi yhtiömiehelle ja, jos yhtiössä on ainoastaan kaksi henkilöä, kolmesataa ruplaa jokaiselle yhtiömiehelle;

b) Perintöruhtinaamme syntymisen päivään asti sisäänkeräämättä olevia vahingonkorvauksia sekä sakkoja verotilojen viljelemistä koskevain kontrahtien jättämisestä täyttämättä tahi niitten rikkomisesta, niinkuin jos maata on väärällä tavalla tahi liian paljon muokattu pelloksi, jos on kylvetty sopimattomia viljalajeja tahi kasveja, maata ei ole lannoitettu, puita ei istutettu, metsäistutuksia haaskattu, huone tahi muu rakennus saanut joutua rappiolle, taloustilejä väärin pidetty, verotilaan kuuluvaa irtainta omaisuutta jätetty takaisin antamatta j. n. e., annetaan anteeksi enintään kolmesataa ruplaa jokaiselle henkilölle. Jos sellaisia tiloja ovat hallinneet talonpoikais- tahi pikkuporvari-yhdyskunnat tahi yhtiöt, joissa on vähintään kuusi henkilöä, annetaan anteeksi viisikymmentä ruplaa kullekin talonomistajalle tahi yhtiömiehelle ja, jos yhtiössä on ollut vähemmän kuin kuusi henkilöä, kolmesataa ruplaa kaikille yhteisesti. Niistä tässä kohdassa mainituista rikkomuksista, joita on tehty ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää, älköön myöskään mitään hyvitystä vaadittako;

c) Korvausta vahingosta, joka ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää on tapahtunut senkautta, että verotilaa ei ole viljelty kontrahdissa säädetyn ajan loppuun ja veronvähennys tilalla tämän johdosta on tapahtunut, ei haeta ulos; ei myöskään korvausta tappiosta, joka on kohdannut sellaista verotilaa sen kautta, että haltija on kieltäynyt tekemästä kontrahtia, kerätä sisään, paitsi sitä osaa, mikä voidaan täyttää haltijan asettamalla takaussummalla;

d) Entisillä ja nykyisillä verotilojen vuokraajilla Perintöruhtinaamme syntymisen päivään asti maksamatta olevat sakkokorot, joita on määrätty laiminlyömisestä määräajan kuluessa suorittaa vuokramaksuja tahi ulostekoja heidän käyttämistään suolalaitoksista, piki- tai tervapolttimoista, annetaan anteeksi.

2. X:n art:n 1 mom:n b) ja d) kohdissa mainitut helpotukset koskevat myös asukkaita kruunun omistamilla eri nimellisillä tiloilla sekä verotiloilla.

3. Perintöruhtinaamme syntymisen päivään asti maksamatta olevat rästit semmoisista sakoista, joihin kruunun metsistä saatavien aineksien ostajia on tuomittu siitä että ovat laiminlyöneet maksuvelvollisuutensa täyttämisen säädetyllä ajalla; ollen semmoisille henkilöille heidän takaussummastaan annettava takaisin niin paljon kuin jääpi jälelle sittenkuin kruunulle sellaisesta laiminlyönnistä syntyneet tappiot ovat korvatut.

XI. Eri aikoina yksityisille henkilöille, yhdistyksille ja säädyille myönnettyjen lainain takaisin maksamiseen nähden suodaan seuraavat helpotukset:

1. Kruununvaroista ja Keisarikunnalle yhteisestä hätäapupääomasta Aron, Irkutskin ja Amurin kenraalikuvernementtien sekä Tobolskin ja Tomskin kuvernementtien maalaisväestölle myönnetyt hätäapu- ja siemenviljalainat annetaan kokonaan anteeksi. Sen ohessa jätämme Me Raha-asiain ministerin toimeksi yhdessä Sisäasiain ministerin kanssa ottaa lähemmin tutkittavaksi kysymyksen enempien helpotusten myöntämisestä Keisarikunnan maalaisväestölle hätäapu- ja siemenviljalainain takaisin maksamisessa sekä sitä varten tekemänsä ehdotukset Meille säädetyssä järjestyksessä lähettää.

2. Lainoista, joita on myönnetty eri luokkiin kuuluville uudisasukkaille heidän muuttoaan ja taloutensa järjestämistä varten, on viisikymmentä ruplaa kultakin perheeltä tileistä poistettava.

3. Tileistä ovat poistettavat Perintöruhtinaamme syntymisen päivään asti suorittamatta olevat:

a) yksityisten henkilöiden velat kruunulle ja sille rahastolle, jota on hoitanut entinen Erityinen Komitea vuosina 1891 ja 1892 kadon kohtaaman väestön auttamista varten, joille henkilöille hallitus kadon johdosta on lainaksi antanut hevosia tahi rahaa niiden ostamiseen; sekä

b) velat kruunulle hevosista, joita on annettu vuonna 1898 kadon kohtaamalle väestölle erityisissä kuvernementeissä, niin myös lainoista, joita saman kadon johdosta on myönnetty työkarjan elättämiseen, sekä niistä, joita armollisen käskyn nojalla 16 p:ltä Maaliskuuta 1900 on annettu Bessarabian kuvernementin väestölle työkarjan ostoa varten.

4. Perintöruhtinaamme syntymisen päivään asti maksamatta olevat velat lainoista, joita vuosina 1891 ja 1892 kadon johdosta domeenivaroista myönnettiin domeenilaitoksen maanviljelysverotilain vuokraajille, ovat anteeksi annettavat ja tileistä poistettavat.

5. Perintöruhtinaamme syntymisen päivään asti suorittamatta olevat velat niistä lainoista, joita domeenivaroista on annettu muuttoavuksi ja elatukseksi yksityisille henkilöille, osuuskunnille ja yhtiöille, jotka ovat asettuneet uudisasukkaiksi domeenimaalle, ja nykyään asuvat siellä vuokraajina, ovat anteeksi annettavat.

6. Altain piirin maalaisväestölle 1900 ja 1901 vuosien kadon johdosta annetut hätäapu- ja siemenviljalainat annetaan siltä osalta, mikä ei vielä ole kuoletettu, anteeksi ja poistetaan tileistä.

7. Niitä etuanteja rahassa ja luonnontuotteissa, joita eri tilaisuuksissa on työtä vastaan annettu työmiehille ja käsityöläisille kruunun omistamissa vuoriruukeissa ja kaivoksissa sekä Kabinettimme hallinnon alaisten Altain ja Nertschinskin piirien ruukeissa, kaivoksissa ja löytöpaikoissa ja joista Perintöruhtinaamme syntymisen päivään asti työtä ei ole suoritettu eikä etuanteja tai luonnontuotteita takaisin maksettu, ei kerätä sisään; samaan päivään asti erisäätyisillä käsityöläisillä ja työmiehillä sekä alemmilla palvelijoilla kruunun vuoriruukeissa ja kaivoksissa sekä Kabinettimme hallinnon alaisten Altain ja Nertschinskin piirien ruukeissa, kaivoksissa ja löytöpaikoissa suorittamatta olevat velat, jotka ovat syntyneet pestaussopimuksen tahi kaikenlaisten ainesten tai varastojen hankinnan tahi kuljetuksen johdosta, ovat anteeksi annettavat enintään sadanviidenkymmenen ruplan määrään jokaiselle erikseen tahi jokaiselle artellille; korkeampaan määrään nousseista sellaisista veloista on kustakin sataviisikymmentä ruplaa tileistä poistettava.

8. Kabinettimme hallinnon alaisissa Altain ja Nertschinskin piireissä on Perintöruhtinaamme syntymisen päivään asti niistä urakkamiehillä maksamatta olevista veloista, jotka ovat syntyneet täyttämättömästä ainesten tai varastojen hankinnasta tahi suorittamattomista maatöistä tahi malmien, hiilien y. m. kuljetuksesta, enintään viisikymmentä ruplaa kullekin erikseen anteeksi annettava.

9. Perintöruhtinaamme syntymisen päivään asti kasvaneet korot niitten puutavarain arvosta, joita on lainattu Kabinettimme hallinnon alaisilta tiloilta, annetaan anteeksi ja poistetaan tileistä.

10. Niistä lainoista, joita erityisten armollisten käskyjen tahi 8 p:nä Helmikuuta 1899 annetun lain nojalla kruununvaroista on myönnetty kaupungeille ja kunnille tulo- ja menoarvioon otettujen menojen suorittamiseksi, kulkuteiden rakentamiseksi ja parantamiseksi, elevaattorien laittamiseksi, jokirantojen vahvistamiseksi tahi patojen ja siltojen rakentamiseksi, ovat Perintöruhtinaamme syntymisen päivään asti maksamatta olevat sakkokorot anteeksi annettavat ja tileistä poistettavat; niistä lainoista taas, joita on annettu kulkutautien ja kotieläinruton vastustamiseksi, ovat, paitsi sakkokorkoja, myös kaikki suorittamatta olevat rästit anteeksi annettavat.

11. Puolan Kuningaskunnan kuvernementeissa olevien kirkollistilojen haltijoilla Perintöruhtinaamme syntymisen päivään asti suorittamatta olevat sakkokorot laiminlyödystä tilan ostohinnan vähentämisestä ovat anteeksi annettavat ja tileistä poistettavat.

XII. Varoja, joita valtakunnan hevossiitoslaitosten Ylihallitus on antanut yksityisille henkilöille ja yhdistyksille palkintojen jakamista varten rahassa, mitaleina tahi muulla tavoin näyttelyissä ja kilpa-ajoissa vuoteen 1903 asti ja joitten käyttämisestä todisteita ei ole esiin tuotu, ei haeta ulos.

XIII. Vielä suorittamatta olevat korvaukset virassa syntyneistä, kruunun- tahi Keisarinna Marian laitoksia koskevista vaillingeista (määrältään vahvistetuista tahi vahvistamattomista), vahingoista tahi tappioista tahi siitä että jonkinlaista palkkausta (palkkaa, pöytä-, vuokra-, päivä-, annos-, matkarahoja y. m.) on annettu valtion palveluksessa oleville henkilöille suurempi määrä kuin olisi pitänyt, ovat, jos sellainen vaillinki, vahinko, tappio tahi liikamaksu on aiheutunut ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää tapahtuneesta teosta tai laiminlyönnistä, anteeksi annettavat alempana olevien perusteiden mukaan:

1. Ne vaillingit, vahingot, tappiot tahi liian korkeaan määrään maksetut palkkaukset, joita koskevia juttuja Perintöruhtinaamme syntymisen päivään asti ei vielä ole loppuun käsitelty tahi vireille pantu, ovat anteeksi annettavat, ellei määrä tee enempää kuin kuusisataa ruplaa kullekin vastuunalaiselle henkilölle kustakin eri vuositilistä.

2. Vaillingeista, vahingoista, tappioista ja liian korkeaan määrään maksetuista palkkauksista, joita Perintöruhtinaamme syntymisen päivään saakka jo on käsketty uloshaettavaksi tahi loppuun käsitelty, ovat semmoiset anteeksi annettavat, jotka alkuperäiseltä määrältään tahi siltä osalta, joka on jäljellä sittenkuin uloshaetut varat ovat maksetut kruunulle tahi tilistä-poisto on tapahtunut, olkoonpa jakamatonna määränä taikka vastuunalaisille henkilöille jaettuna, eivät nouse päälle kuudensadan ruplan jokaiselle.

3. Semmoisista vaillingeista, vahingoista, tappioista ja liian korkeaan määrään maksetuista palkkauksista, jotka nousevat yli tämän XIII art:n edellisissä 1 ja 2 mom:ssa säädettyjen määrien, on jokaiselta vastuunalaiselta henkilöltä kuusisataa ruplaa tileistä poistettava.

4. Korvaukset erilaatuisista lahjapalkkioista ja apurahoista, joita ilman asianomaisen viranomaisen luvatta ja säädettyä järjestystä noudattamatta ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää on annettu joko tarverahojen taikka vuosirahansääntöön otettujen varojen säästöistä taikka muista semmoiseen tarkoitukseen määrätyistä varoista, ovat suuruuteensa katsomatta anteeksi annettavat. Tämä määräys koskee semmoisiakin tapauksia, jolloin lahjapalkkiot tahi apurahat on maksettu varoista, joita ei ole sitä varten määrätty taikka ovat toista erityistä tarkotusta varten määrätyt, kuitenkin niin että enintään kuusisataa ruplaa kultakin eri vuositililtä anteeksi annettakoon.

5. Niistä vahingoista ja tappioista, jotka laiminlyönti virassa on tuottanut ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää, sekä rahavaroista tahi muusta omaisuudesta, joita ennen mainittua päivää on tilattu suurempi määrä kuin olisi pitänyt, on, jos korvaus olisi kruunun tahi Keisarinna Marian laitosten hyväksi uloshaettava kahdenkertaiseen määrään maksuvelvolliselta tahi hänen takausmiehiltään tahi muilta asiaan osallisilta henkilöiltä, sisäänkerättävä ainoastaan alkuperäinen pääomamäärä.

6. Korot, joita on säädetty kruunun tahi Keisarinna Marian laitosten etujen loukkaamisesta ja joita ei vielä ole maksettu, ovat määräänsä katsomatta jätettävät sisäänkeräämättä ajalta Perintöruhtinaamme syntymisen päivään asti ja on semmoisissa tapauksissa ainoastaan pääomansumma kruunulle tahi Keisarinna Marian laitoksille tuotetusta vahingosta uloshaettava.

7. Kaikki rahakorvaukset virassa syntyneistä vajauksista, mitkä olisivat suoritettavat sellaisten maksuvelvollisten kuolinpesistä, mitkä ovat kuolleet ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää, taikka myös heidän leskiensä tai lastensa eläkkeistä, annetaan anteeksi; ollen sellaiset korvaukset jätettävät uloshakematta niiltäkin henkilöiltä, jotka, jos kuolinpesän varat on havaittu riittämättömiksi, ovat olleet velvolliset vastaamaan sen puolesta.

8. Kaikki korvaukset ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää tuotetusta vahingosta, tappiosta taikka liian korkeaan määrään maksetusta palkkauksesta, jota olisi tullut suorittaa niiden henkilöiden, jotka ovat olleet vastuunalaisia maksuvelvollisesta tahi hänen kuolinpesästään, siinä tapauksessa että varoja on puuttunut tahi asianomaisia ei ole tavattu, ovat määrään katsomatta annettavat anteeksi.

9. Kaikki virassa tuotetut vajaukset, vahingot, tappiot ja liian korkeaan määrään maksetut palkkaukset, mitkä ovat syntyneet ainakin kymmenen vuotta ennen Perintöruhtinaamme syntymää tapahtuneen teon tahi laiminlyönnin kautta, ovat anteeksi annettavat.

10. Sakot leimaverosta annetun ohjesäännön rikkomisesta, joihin virkamiehiä on tuomittu tahi jotka nämät olisivat velvollisia maksamaan, mutta jotka Perintöruhtinaamme syntymisen päivään eivät vielä ole suoritetut, ovat katsomatta niiden määrään annettavat anteeksi ja ainoastaan leimaveron yksinkertainen määrä siltä osalta kuin tämän XIII art:n 1-3 mom. eivät sitä koske, haettavat ulos.

11. Kaikki Perintöruhtinaamme syntymisen päivään valtionrautateiden virkamiehiltä maksamatta olevat korvaukset, mitkä ovat syntyneet asioissa, jotka koskevat rästejä taikka yleensä väärää tariffin tai liikennesääntöjen soveltamista, ovat määräänsä katsomatta annettavat anteeksi. Samoilta virkamiehiltä maksamatta olevat korvaukset rautatienylöskantoon tehdyistä oikaisuista, jotka ovat syntyneet samaa laatua olevissa asioissa, mitkä koskevat ennen sanottua päivää toimitettuja kuljetuksia, ovat niinikään määräänsä katsomatta tileistä poistettavat.

12. Korvaukset Keisarikunnan etäisissä seuduissa palveleville virkamiehille maksetusta korotetusta palkkauksesta eri muodoissa ovat annettavat anteeksi niihin nähden, jotka sittemmin eivät ole palvelleet niin pitkää aikaa niissä seuduissa, että heidän olisi tullut saada korotettu palkkaus.

13. Rahakorvaukset teoista tahi laiminlyömisistä, jotka ovat tapahtuneet ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää, ovat annettavat anteeksi seuraavien perusteiden mukaan:

a) Virkamiehiltä kruununkullansulatuslaboratorioin perustamisesta 6 p:nä Tammikuuta 1903 annetun lain 19 art:n nojalla maksamatta olevat korvaukset sen johdosta, että he, tiliä sisäänannetusta kullasta tehtäessä, antamillaan maksumääräyksillä ovat suorituttaneet enemmän kuin olisi pitänyt.

b) Virkamiesten maksettavaksi tuomitut sakot väärästä tullitariffin soveltamisesta.

c) Kaikki korvaukset kruunun tahi yksityisissä väkiviinanpuhdistuslaitoksissa kulutetusta kruununväkiviinasta yli siinä suhteessa säädettyjen määrien; ollen maksuvelvolliselta haettava ulos ainoastaan korvaus kruunulle tuotetusta tappiosta väkiviinan keskiostohinnan mukaan, siinä tapauksessa että näyttää voidaan, jotta vika liikakulutukseen ei ole ollut maksuvelvollisessa.

d) Kaikensuuruiset korvaukset siitä, mitä kruununviinavarastojen hallinto on kruununviinaliikkeessä päälle ohjeiden antanut väkiviinaa, paloviinaa, lasiastioita ja muita tarveaineita, jos voidaan näyttää, että liian antamisen syy ei ole ollut mainitun hallinnon.

14. Kaikenlaiset jo tuomitut, mutta ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää sisäänkeräämättä olevat sakot ja sakkokorot asioissa, jotka eivät koske kruunun tahi Keisarinna Marian laitoksille tuotettua vahinkoa, niin myöskin sellaiset, jotka vielä olisivat uloshaettavat ja ovat aiheutuneet virassa osotetusta huolimattomuudesta tai laiminlyömisestä, mikä on tapahtunut ennen useinmainittua päivää, niihin luettuina myöskin sakot ja sakkokorot, jotka ovat tuomitut siitä syystä että tilintekoja, asiakirjoja y. m. määräajassa ei ole sisäänlähetetty, samaten kuin sakot ja sakkokorot, jotka perustuvat Keisarinna Marian laitosten kontrollia koskevan asetuksen 30 art:aan, annetaan anteeksi.

15. Tämän XIII art:n edelliset mom:t eivät koske: a) Kruunulle kuulumattomia varoja tahi sellaisia varoja, jotka tosin ovat sen hoidossa mutta joilla on erityinen tarkoituksensa, kuitenkin poiserottamalla karjalaumoista määrätyt prosenttimaksut ja karjanomistajilta Puolan Kuningaskunnan kuvernementeissa menevät maksut, jotka suoritetaan Sisäasiainministeriön erikoisrahastoihin; näihin maksuihin nähden annetaan anteeksi vajaukset, vahingot ja tappiot, jotka alkuperäiseltä tahi vielä maksamatta olevalta määrältään taikka sittenkuin tuo määrä on jaettu eri henkilöitä kohti eivät nouse yli kuudensadan ruplan kultakin, siinä tapauksessa että niitä koskevat jutut ovat vireille pannut ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää; b) pääomia, joilla on filantroopillinen tahi erikoinen tarkoitus, sekä Keisarinna Marian laitosten hoidossa olevia, mutta niille kuulumattomia varoja, jotka ovat yksityistä omaisuutta (oppilaille talletettuja varoja ja stipendejä, urakoitsijain takuusummia y. m.); c) niitä, jotka ovat anastaneet tai hävittäneet kruunun tai Hallituslaitosten omaisuutta, joka pysyvästi tahi tilapäisesti on ollut heidän haltuunsa uskottu; d) niitä, jotka ilmeisestä omanvoitonpyynnistä tahi muussa epälaillisessa tarkoituksessa ovat saattaneet kruunulle tahi Hallituslaitoksille vahinkoa; ja e) toimia, joista tiliä ei ole annettu ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää.

16. Kaikki Kiinaan vuonna 1900 tehtyä sotaretkeä koskevain tilien tarkastuksen aiheuttamat korvausjutut palkasta, pöytärahoista, merisodankäyntieduista, matkustajarahoista, päivärahoista, annos- ja matkarahoista sekä muista palkkauseduista, joita niiden sotajoukkojen ja laivaston upseerit ja lääkärit sekä niiden armeijan ja laivaston hallinnollisten laitosten upseerit ja siviilivirkamiehet, jotka mainittuun sotaretkeen ovat osaa ottaneet, ovat hyväksensä nauttineet suuremman määrän kuin mitä heille olisi tullut, ovat määrään katsomatta jätettävät sillensä, olivatpa nämät jutut jo loppuun käsitellyt taikka vielä käsittelyn alaisina. Samaa laatua olevia uusia juttuja älköön enään nostettako.

Korvausjutuista saman sotaretken ajalta, jotka ovat aiheutuneet rahavarojen taikka erilaatuisten aineellisten tarpeiden liikatilauksesta sotajoukkoja tahi laivamiehistöä varten, ovat, siinä tapauksessa että korvaus olisi ollut suoritettava sanottuun retkeen osaaottaneiden sotajoukkojen tahi laivamiehistöjen säästö- tahi talousvaroista, sellaiset, mitkä koskevat korvauksia enintäin 1200 ruplan määrään kutakin sotajoukkoa ja kutakin rahavarain tahi tarpeiden eri lajia kohti, jätettävät sillensä. Määrältään suuremmista korvauksista on 1200 ruplaa kutakin sotajoukkoa ja kutakin rahavarain tahi tarpeiden eri lajia kohti kirjoitettava kuitiksi.

Jutut, jotka ovat aiheutuneet kruunulle siten tuotetusta tappiosta että kruunun omaisuutta on väärin tai huolimattomasti säilytetty muona-, tavara- tai muissa tarvevarastoissa Kiinaan vuonna 1900 tehdyn sotaretken näyttämöllä ja niissä siihen rajoittuvissa Keisarikunnan seuduissa, mitkä ovat olleet sotatilaan julistettuina, ovat jätettävät sillensä ja korvaukset tappioista jätettävät uloshakematta, jollei näissä jutuissa syytettä hukkaamisesta ole nostettu tahi tappiota ilmeisestä omanvoitonpyynnistä tahi muussa epälaillisessa tarkoituksessa ole tuotettu kruunulle.

17. Kaikki Valtakunnankontrollilaitoksen vireillepanemat jutut kruunulle sen kautta tuotetuista tappioista, että itsessään oikeutetut menot ovat merkityt vääriin kohtiin valtakunnan menosäännössä, ovat jätettävät sillensä ja korvaukset tappioista jätettävät uloshakematta, jollei sellaisissa jutuissa syytettä hukkaamisesta ole nostettu tahi tappiota ilmeisestä omanvoitonpyynnistä tahi muussa epälaillisessa tarkoituksessa ole tuotettu kruunulle.

18. Tämän XIII art:n 7 ja 8 mom:ssa osotettu armo koskee niissä mainittuja henkilöitä siinäkin tapauksessa, että heidät haastetaan vastaamaan niiden puolesta, jotka ovat anastaneet tai hävittäneet kruunulle tahi Hallituslaitoksille kuuluvaa omaisuutta, tahi ilmeisestä omanvoitonpyynnistä tahi rikollisessa tarkoituksessa ovat tuottaneet kruunulle tappiota; kuitenkin ovat ensikädessä maksuvelvollisten kuolinpesille annettavat anteeksi ainoastaan sellaiset korvaukset, jotka muun omaisuuden puutteessa kohtaavat leskille ja lapsille tulevia eläkkeitä; muuten nauttivat sellaiset kuolinpesät tämän julistuskirjan XXII art:ssa säädettyä helpotusta.

19. Kaikki tämän XIII art:n edelliset mom:t koskevat myöskin valtakunnan virastoissa sopimuksen nojalla palvelevia henkilöitä sekä yksityisiä lääkäreitä, eläinlääkäreitä ja ylioppilaita, jotka joksikin ajaksi ovat määräty vastustamaan kulkutauteja tahi kotieläinruttoa taikka saaneet muun satunnaisen toimen.

XIV. Valtakunnanrahaston tulee suorittaa kustannukset niiden lasten kasvatuksesta ja elatuksesta, joiden isät upseereina, alipäällikköinä tahi tavallisina sotamiehinä ovat kuolleet Japanin sodasa saamainsa haavain tahi taudin johdosta. Asianomaisten virkakuntien Ylipäälliköiden tulee viivyttelemättä Meille toimittaa ehdotus tämän asian saattamiseksi täytäntöön osaksi hallitustoimenpiteiden kautta osaksi taas avustamalla kruununvaroilla niitä yleisiä ja yksityisiä hyväntekeväisyyslaitoksia, jotka vaikuttavat samaan suuntaan.

XV. Niiden lääkärien perheet, jotka ollen julkisessa virassa ovat ottaneet osaa kulkutautien vastustamiseen ja silloin saamansa tartunnan tähden menettäneet henkensä valtakunnan hyväksi, oikeutetaan valtakunnanrahastosta nauttimaan eläkettä lakik. III nid. 608 art:ssa, eläkeohjesäännössä, 1896 vuod. pain:ssa, mainittujen perusteiden mukaan.

XVI. Sotilaat, jotka ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää menemällä avioliittoon ovat rikkoneet siinä suhteessa sotaväelle annettuja erityisiä määräyksiä, vapautetaan kaikesta edesvastuusta.

XVII. Lapsille, jotka ovat syntyneet sellaisten henkilöiden laillisessa avioliitossa, joilta tuomioistuimen päätöksellä on riistetty säätyoikeutensa, Me myönnämme, jos sellaiset henkilöt ovat saaneet takaisin nämät oikeutensa ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää taikka tämän julistuskirjan nojalla, ne säätyoikeudet, jotka lapsille olisivat tulleet, jos he olisivat syntyneet sen jälkeen kuin vanhemmat olivat saaneet armahduksen.

XVIII. Niiden, joilta tulliohjesääntöjen 1519 art:n 2 mom:n nojalla (lakik. VI nid., 1892 vuod. pain.) on riistetty oikeus legitimatsionitodistuksen saamiseen, tulee, jos heitä kymmenen vuoden kuluessa Perintöruhtinaamme syntymisen päivään asti ei ole rangaistu tullisäännösten rikkomisesta, saada takaisin se oikeutensa.

XIX. Henkilöille, jotka ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää ovat tehneet rikoksia tahi hairauksia, annetaan armoa ja myönnetään helpotuksia seuraavain perusteiden mukaan:

1. Kaikki ne, jotka ovat tehneet rikollisia tekoja, joista laissa on korkeimmaksi rangaistusmääräksi säädetty nuhteet, muistutus, varotus, rahasakot ei yli kolmensadan ruplan, aresti, vankeus- tahi linnarangaistus, johon ei ole yhdistetty minkäänlaisten erityisten oikeuksien tahi etuisuuksien menettäminen, tahi rikoslain 65 art:n 2-9 mom:ssa (lakik. XV nid., vuod. 1885) mainitut rangaistukset virkavirheestä; kaikki ne, jotka ovat saattaneet itsensä syypääksi metsänraiskaukseen taikka muulla tavalla ovat rikkoneet säännöksiä valtion, metsänhoito- ja vuoritoimen metsistä, Keisarillisen Majesteetin linnametsistä sekä domeenimetsistä, kuin myöskin asetuksia metsistä Lovitschin ruhtinaskunnassa ja meidän Kabinettimme hallinnon alaisissa Altain ja Nertschinskin piireissä, taikka määräyksiä metsien säästämisestä (lakik. XV. nid., rikosl. art. 572, 573, 574, 575 ja 576, jatko vuodelta 1902, sekä valt. neuvoston 7 p:nä Huhtik. 1897 arm. vahvist. päätös), joskin nämät henkilöt teoistansa olisivat tuomittavat kolmeasataa ruplaa suurempiin sakkoihin, mutta joita vastaan ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää oikeudellista syytettä ei ole nostettu, tahi tuomioistuimen päätöstä ei ole annettu, taikka syypääksi tuomitsevaa päätöstä ei ole pantu täytäntöön, taikka jotka vielä kärsivät sellaisesta teosta määrättyä rangaistusta, ovat vapautettavat syytteestä ja rangaistuksesta kuin myöskin suorittamasta rikosl. 1581 art:n mukaan (jatk. vuodelta 1902) varastetun, omavaltaisesti hakatun tahi vahingoitetun metsän taikka laittomasti saatujen puutuotteiden kaksinkertaista arvoa.

2. Kaikille, jotka ovat anastaneet tai hävittäneet heille viran puolesta uskottua omaisuutta, enintään tuhannen ruplan arvosta, on, joko he rikoksestaan ovat syypäiksi tuomitut tahi kärsivät rangaistusta siitä, annettava anteeksi tämä heidän rikoksensa, jos he ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää ovat tuoneet takaisin anastamansa tahi hävittämänsä omaisuuden kokonaan.

3. Ne henkilöt, jotka ovat saattaneet itsensä syypäiksi rikoslain 193, 194, 1941 ja 1575 artiklassa (lakik. XV nid. vuod. 1885 sekä jatko vuod. 1902) mainittuihin rikoksiin, ovat vapautettavat syytteestä ja rangaistuksesta.

4. Kaikilta, jotka ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää ovat tehneet suurempia rikoksia kuin tämän XIX art:n 1 mom:ssa mainitut, joista heidät tuomitaan arestiin, vankeus- tahi linnarangaistukseen menettämättä säätyoikeuksiansa tahi minkäänlaisia erityisiä oikeuksia ja etuisuuksia, kuin myöskin kaikilta, jotka ovat tuomitut sellaiseen rangaistukseen ja kärsivät sitä, on tuomioistuimen tuomitseman vankeusrangaistuksen aikaa vähennettävä kahdella kolmasosalla.

5. Mitä tulee virkamiehiin, jotka ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää tuomioistuimen päätöksen nojalla (tahi heidän esimiestensä toimenpiteestä) ovat tuomitut rikoslain 65 art:n 2-9 mom:ssa (lakik. XV nid., 1885 vuod. pain.) säädettyyn rangaistukseen, niin sellaista rangaistusta älköön luettako esteeksi heidän enemmälle virkaylennykselleen taikka eläkkeen tai palkintojen saamiselle, näihin kuitenkaan lukematta kunniamerkkejä nuhteettomasta palveluksesta ja Pyh. Wladimirin ritarimerkkiä virkavuosista.

6. Virkamiehet, jotka ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää ovat virasta erotetut (lakik. 65 art:n 1 mom. XV nid. rikoslaki vuod. 1885) sellaisten rikosten tähden, joita ei ole tehty voitonpyynnistä tahi muista persoonallisista vaikuttimista, ovat katsottavat viran toimittamisesta pidätetyiksi, kun sitä vastoin ne, jotka ovat virasta erotettavat sellaisten ennen sanottua päivää tehtyjen rikosten tähden ovat viran toimittamisesta pidätettävät.

7. Henkilöt, jotka ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää ovat tämän XIX artiklan 6 mom:ssa mainituista rikollisista teoistaan virassa tuomitut väliaikaiseen linnarangaistukseen ja sen ohessa menettämään erityisiä oikeuksia ja etuisuuksia (lakik. 50 art. XV nid. rikosl. vuodelta 1885) ovat, huolimatta siitä että vankeusaika lyhennetään yhdellä kolmanneksella tämän XIX art:n 13 mom:n mukaan, katsottavat viran toimittamisesta pidätetyiksi, vaan ei erotetuiksi virasta.

8. Virkamiehet, jotka ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää tekemistään sellaisista rikollisista teoista, jotka eivät sisälly XIX art:n vasta mainittuihin momentteihin 6 ja 7, tuomitaan erotettaviksi virasta taikka jo ovat sellaisesta teosta kärsineet tämän rangaistuksen, kuin myöskin viran toimittamisesta pidätetyt tahi erotetut henkilöt, jotka ovat kielletyt vastedes astumasta virkaan tahi pitämästä samallaista tai siihen verrattavaa virkatointa, oikeutetaan kymmenen vuoden kuluttua siitä, kuin tuomio astui voimaan, uudestaan astumaan valtion- tahi kunnanvirkaan taikka saamaan takaisin entiset virkatoimensa.

9. Kaikki ne, jotka ovat tehneet volostituomioistuimen käsiteltäviksi määrättyjä rikoksia tai hairauksia, mutta joita vastaan ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää syytettä ei ole nostettu tahi tuomioistuimen päätöstä ei ole annettu tai pantu täytäntöön, taikka jotka nyt kärsivät volostituomioistuimen heille tuomitsemaa rangaistusta, ovat vapautettavat syytteestä ja rangaistuksesta.

10. Kaikki ne, jotka ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää ovat tuomitut rahasakkoihin, ei yli kolmensadan ruplan suuruisiin, kruunulle, domeeneille, linnahallinnolle, Meidän Kabinetillemme tahi rahastolle vankilain perustamista varten, ja joihin nähden tuomio on saanut lain voiman, mutta ei ole täytäntöön pantu, ovat vapautettavat suorittamasta näitä sakkoja. Niiltä taas, jotka ennen Peritöruhtinaamme [sic] syntymisen päivää ovat tehneet teon, joka rangaistaan kolmeasataa ruplaa suuremmilla sakoilla edellämainituille laitoksille, on sakkomäärä vähennettävä kolmellasadalla ruplalla.

11. Teoista, jotka ovat tapahtuneet ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää ja jotka rangaistaan sakoilla kruunulle, domeeneille, linnahallinnolle ja Meidän Kabinetillemme niin myöskin seuraaville rahastoille: a) vankilain perustamista varten; b) kyläkuntarahastoille ja c) vuorisäännön 736 art:n nojalla (lakikok. VII nid., jatko vuod. 1902) ja metsäsäännön 861 art:n nojalla (lakikok. VIII nid., I osa vuodelta 1893) muodostetuille rahastoille, älköön syyllistä, jos häneltä puuttuu varoja sakkojen maksamiseen, määrättäkö arestiin tahi pakotettako yleiseen työhön. Ne taas, joihin nähden nykyään sovelletaan sellaisia toimenpiteitä sakkojen sovittamiseksi, ovat vapautettavat arestista ja yleisestä työstä.

12. Ne armonosotukset, jotka mainitaan tämän XIX art:n 1, 4, 5, 9, 10 ja 11 mom:ssa, eivät tule: henkilöille, jotka ovat saattaneet itsensä syypäiksi varkauteen, petokseen, heille uskotun omaisuuden kavaltamiseen tahi hävittämiseen, koronkiskomiseen, lahjomain tai lahjain ottamiseen; kenkilöille, [sic] jotka huolimattomuuden takia ovat joutuneet maksukyvyttömiksi; henkilöille, jotka ovat tehneet itsensä syypäiksi sellaiseen kunnianloukkaukseen taikka yritykseen toisen henkilön ruumiillista loukkaamattomuutta tai henkeä vastaan, joita saatetaan syytteeseen asianomistajarikoksina; henkilöille, joiden tulee kärsiä vankeusrangaistus virasta erottamisen sijasta taikka sellaisten rangaistusten sijasta, joihin on yhdistetty säätyoikeuksien menettäminen tai supistaminen, kuin myöskin henkilöille, jotka ovat tehneet tekoja (paitse metsänhoitoa koskevain säännösten rikkomuksia), joista tuomitut sakot eivät mene kruunulle, domeeneille, linnahallinnolle tahi Meidän Kabinetillemme, ei myöskään: a) rahastolle vankilain perustamistamista [sic] varten ja b) vuorisäännön 736 art:n nojalla muodostetulle rahastolle (lakik. VII nid. jatko vuod. 1902). Niiltä, jotka ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää ovat tehneet tässä 12 mom:ssa mainittuja tekoja, kuin myöskin niiltä, jotka sellaisista teoista ovat tuomitut tahi kärsivät rangaistusta, on tuomioistuimen määräämä rangaistus vähennettävä yhdellä kolmanneksella.

13. Niiltä, jotka ovat tehneet rikollisia tekoja, joista he tuomioistuimen päätöksen mukaan ovat pidettävät arestanttiosastossa, linnassa tahi vankilassa, sen ohessa menettäen kaikki erityiset tahi muutamat erityiset oikeudet ja etuisuudet, taikka otettavat ojennuslaitokseen menettäen tahi menettämättä säätyoikeuksiansa, taikka pidettävät vankilassa menettäen säätyoikeutensa, säännösten nojalla rikoslaissa 22 p:ltä Maaliskuuta 1903, niin myöskin kaikilta niiltä, jotka ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää ovat tuomitut sellaisiin rangaistuksiin tahi jo kärsivät niitä, on rangaistus vähennettävä yhdellä kolmanneksella.

14. Vapautus tämän Julistuskirjan nojalla rangaistuksesta ei vapauta syyllistä velvoituksesta korvaamaan vahinkoa ja tappiota, suorittamasta maksuja patentista, kauppa- ja elinkeinotodistuksista, aksiisi- tahi muita maksuja, suorittamasta viranomaisten määräämiä oikeudenkäyntikuluja kruunulle, jos ne tämän Julistuskirjan edellisten artiklain mukaan eivät kokonaan tai osaksi ole kuitiksi kirjoitettavat, eikä myöskään vapauta omaisuuden takavarikkoon ottamisesta laissa säädetyissä tapauksissa tahi sen arvon ulosotamisesta, taikka velvollisuudesta oikaisemaan tahi peruuttamaan kaikki, mikä on tapahtunut vastoin lain vaatimuksia. Jutut, jotka ovat aiheutuneet metsäsäännön rikkomisista, koskivatpa ne kruunun- tai yksityisten metsiä taikka sellaisia, mitkä ovat riidan esineenä kruunun ja yksityisten välillä, kuin myöskin yhteismetsiä, ovat loppuun käsiteltävät säädetyssä järjestyksessä sen vahingonkorvauksen määräämistä varten, joka ehkä on tuleva yksityisille henkilöille tahi yhdyskunnille.

15. Mitä tulee henkilöihin, jotka ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää ovat päästetyt vapaiksi vankiloista ja asetetut paikallisen poliisin erityisen silmälläpidon alaisiksi, on rikoslain 48 ja 49 art:n nojalla (lakik. nid. XV vuodelta 1885) tahi rikoslain 581 art:n mukaan, lakikok. nid. XV, jatko vuodelta 1902 (4 kohta, III osast. lit. A. Valtak. neuv. 10 p:nä Kesäk. 1900 arm. vahvist. päätös) määrätty aika sellaista silmälläpitoa varten vähennettävä yhdellä kolmanneksella.

16. Henkilöille, jotka ovat karkoitetut Siperiaan tahi etäisiin kuvernementteihin Siperian ulkopuolella, myönnetään oikeus, etäisiin kuvernementteihin Siperian ulkopuolelle karkoitetuille seitsemän vuoden kuluttua ja Siperiaan karkoitetuille kahdeksan vuoden perästä, siitä lukien kuin he ovat saapuneet karkoituspaikkaan vapaasti valita itselleen olinpaikka Eurooppalaisen ja Aasialaisen Venäjän alueella, olematta kuitenkaan oikeutetut kolmena ensimmäisenä vuotena oleskelemaan pääkaupungeissa tahi pääkaupunkikuvernementeissa sekä saamatta entisiä oikeusiansa [sic] takaisin. Mitä tulee niihin, jotka ovat karkoitetut Siperiaan tahi etäisiin kuvernementteihin Siperian ulkopuolelle ja sen ohessa menettäneet vapautensa sekä määrätyt pysyvästi asumaan heille osotetulla paikalla, on se aika, joksi he ovat vapautensa menettäneet tahi minkä heidän tulisi asua osotetulla paikalla, lyhennettävä yhdellä kolmanneksella.

17. Henkilöihin nähden, jotka ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää ovat tehneet selaisia rikoksia, joista he tulevat karkoitettaviksi rangaistussiirtolaan, kuin myöskin niihin nähden, jotka ovat tuomitut tähän rangaistukseen tahi työllään sovittavat sitä, taikka jotka ovat siirretyt tahi tulevat siirrettäviksi rangaistustyöstä siirtolaisten luokkaan, ovat, jos he ovat rikoksensa tehneet ennen edellämainittua päivää, kymmenen ja viidentoista vuoden määräajat talonpoikaissäätyyn siirtymistä varten lyhennettävät, edellinen neljäksi ja jälkimmäinen kuudeksi vuodeksi. Karkoitetut siirtolaiset, jotka ovat olleet karkoitettuina vähintään yhdeksän vuotta, saavat oikeuden valita olinpaikan, jolloin heidän kuitenkin viiden vuoden aikana on kielletty oleskelemasta pääkaupungeissa tahi pääkaupunkikuvernementeissa; ja ovat he saman ajan pidettävät paikallisen poliisin valvonnan alaisina, minkä ohessa ne heistä, joihin on sovellettu rikoslakia vuodelta 1885, kaikkien säätyoikeuksien menettämisen sijasta, ovat rikoslain 43 art:n mukaan pidettävät menettäneinä kaikki erityiset heille mieskohtaisesti ja säätynsä mukaan tulevat oikeudet ja etuisuudet, saamatta takaisin entisiä omaisuusoikeuksiaan. Edellämainitut helpotukset eivät ole sovellettavissa henkilöihin, jotka ovat tehneet sellaisia rikoksia, mitkä mainitaan rikoslain 197 ja 200-204 art:ssa (lakik. XV nid. vuodelta 1885).

18. Henkilöiltä, jotka ovat tuomitut rangaistustyöhön ruukkiin tahi kaivoksiin määräajaksi, on tuomioistuimen määräämä aika vähennettävä puolella. Elinkautinen rangaistustyö taas on muutettava neljäntoista vuoden rangaistustyöksi. Tämä armonosotus sovelletaan myöskin henkilöihin, jotka tuomitaan mainittuun rangaistukseen sellaisista rikoksista, jotka ovat tehdyt ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää.

19. Tämän XIX art:n 16, 17 ja 18 mom:ssa mainitut armonosotukset sovelletaan myöskin niihin henkilöihin, jotka ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää annettujen erityisten armollisten käskyjen mukaan ovat kärsineet edellämainitun rangaistuksen tuomioistuimen heille tuomitseman ankaramman rangaistuksen sijasta.

20. Alaikäiset, jotka ovat tuomitut tahi tulevat tuomittaviksi rangaistustyöhön vähintään neljäksi vuodeksi sellaisista rikoksista, joita ovat tehneet ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää, ovat vapautettavat rangaistustyöstä ja muutettavat rangaistussiirtolaan, minkä ohessa heidän tulee saada nauttia tämän XIX art:n 17 mom:ssa mainittuja armonosotuksia.

21. Karkoitetut siirtolaiset ja karkoitetut rangaistusvangit, joiden ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää tekemistään teoista, karkotettuja koskevan lain mukaan, tulee kärsiä raipparangaistusta tahi erityisiä rangaistuksia, joita on määrätty ruumiinrangaistusten sijasta 464 art:n mukaan laissa maasta viedyistä, (lakik.XIV nid:ssa, jatk. vuodelta 1902) sekä Valtakunnanneuvoston 2 p:nä Kesäkuuta 1903 armollisimmasti vahvistetussa päätöksessä, joka koskee raskainta laatua olevain ruumiinrangaistusten lakkauttamista karkotetuilta, ovat vapautettavat näistä rangaistuksista.

22. Karkoitetut siirtolaiset ja karkoitetut rangaistusvangit, jotka ovat karanneet siirtolasta tahi rangaistuslaitoksesta ja jotka eivät silloin eivätkä karkumatkalla ole tehneet mitään rikosta, ovat, jos he vuoden kuluessa, luettuna Perintöruhtinaamme syntymisen päivästä, vapaaehtoisesti palaavat tahi ilmoittautuvat viranomaisille sillä paikkakunnalla, jossa he oleskelevat, jätettävät rankaisematta karkauksestaan ja saatettavat samaan tilaan, jossa he olivat ennen karkaustaan, jolloin heille on rangaistusaikaan nähden hyväksi luettava se aika, minkä he ovat istuneet vankeudessa ennen karkaustaan sekä heihin sovellettava tämän XIX art:n 17 mom:ssa mainitut armonosotukset.

23. Niiltä henkilöiltä, joille jo aikaisempien armollisten julistuskirjain nojalla on suotu sellainen helpotus, josta mainitaan tämän XIX art:n 16, 17 ja 18 mom:ssa, on karkotus- ja rangaistustyöaika lyhennettävä vieläkin yhdellä vuodella.

24. Ne helpotukset, jotka tällä Julistuskirjalla suodaan karkoitetuille rangaistusvangeille ja siirtolaisille, määrättyyn asuinpaikkaan karkoitetuille henkilöille, vangeille ojennuslaitoksissa ja vankiloissa sekä niille, jotka kärsivät vankeusrangaistuksensa, eivät supista heidän oikeuttaan lyhennettyyn rangaistusaikaan sekä niihin etuihin, jotka tulevat heille 7 p:nä Toukokuuta 1894 ja 9 p:nä Toukokuuta 1895 armollisimmasti vahvistettujen määräysten mukaan, mitkä koskevat vankien ja karkoitettujen käyttämistä Siperian rautatietyöhön, ja armollisen käskyn mukaan 4 p:ltä Maaliskuuta 1904, joka koskee helpotusten myöntämistä niille Sachalinin saarella oleville karkoitetuille, jotka ovat vapaaehtoisiin sotaväenosastoihin kirjoitetut, heille tuomitun rangaistuksen kärsimiseen nähden.

25. Kaikista rikoksista ja hairauksista, joihin nähden syyte ei ole jätettävä sillensä tämän Julistuskirjan nojalla ja jotka ovat tehdyt ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää, on rikoslaeissa määrättyä vanhentumisaikaa vähennettävä yksi kolmannes, jollei sitä jo aikaisempien armollisten julistuskirjain nojalla ole lyhennetty.

26. XIX art:n 16, 17, 18, 19, 20 ja 23 mom:ssa mainittujen helpotusten täytäntöönpano jätetään, sikäli kuin se kunkin asiana on, Käskynhaltijallemme kaukaisessa idässä, sotilaskenraalikuvernöörille Irkutskissa sekä asianomaisille kuvernööreille, sittenkuin he ovat saaneet selkoa tuomittujen hyvästä käytöksestä.

XX. Me jätämme sisäasiain ministerin asiaksi jälleenasettaa ne henkilöt, jotka ovat tulleet huonomaineisiksi ruumiinrangaistuksen tähden, johon volostituomioistuin ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää antamalla päätöksellä on heidät tuominnut, jos he sen jälkeen ovat osottaneet hyvää käytöstä, heidän 182 art:n 2 mom., lakik. IX nid. erit. liite säätyaset. (II ylein. sään.) vuodelta 1902 nojalla menettämäänsä oikeuteen pitää virkaa kunnallishallituksessa.

XXI. Henkilöt, jotka ovat tehneet lainvastaisia tekoja tahi sellaisia voimassa olevain asetusten rikkomisia, joista he tuomitaan tahi ovat tuomitut hallinnollista tietä rahasakkoihin, ovat vapautettavat suorittamasta niitä yhtä suureksi osaksi ja samoilla poikkeuksilla kuin on säädetty tämän Julistuskirjan XIX art:n 1, 10 ja 11 mom:ssa, jolleivät nämät sakot ole kuitiksi kirjoitettavat suuremmalta määrältä tässä Julistuskirjassa olevain muiden art:n nojalla.

XXII. Rikoksen tehneitten henkilöin perilliset kuin myöskin ne henkilöt, joiden, syyllisten ollessa maksukyvyttömät, tulee vastata heidän puolestaan, ovat vapautettavat rahallisesta vastuusta kruunulle, jos siitä kuin rikollinen teko tapahtui Perintöruhtinaamme syntymisen päivään on kulunut 10 vuotta.

XXIII. Virkamiehet ja palvelijat metsänhoitolaitoksessa sekä metsänvartijat valtion, metsä- ja vuoritoimen, Hänen Majesteettinsa Keisarin sekä linna- ja domeenimetsissä kuin myöskin Lovitschin ruhtinaskunnan ja Meidän Kabinettimme hallinnon alaisten Altain ja Nertschinskin piirien metsissä, taikka heidän ollessa maksukyvyttömiä, kaikkia luokkia olevat talonpojat, jotka ovat tuomitut tahi tuomitaan rahasakkoihin puutteellisesta silmälläpidosta, joka on tehnyt mahdolliseksi ilmisaamatta jääneen metsänraiskauksen taikka muut näitä metsiä koskevain asetusten ja säännösten rikkomiset, ovat vapautettavat suorittamasta näitä sakkoja. Tätä armonosotusta ei uloteta niihin metsänhoitolaitoksessa palveleviin henkilöihin ja metsänvartijoihin, jotka tiettävästi ovat sallineet jonkun rikkoa voimassa olevia säännöksiä metsänhoidosta.

XXIV. Henkilöt, jotka ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää ovat Meidän Kabinettimme hallinnon alaisissa Altain ja Nertschinskin piireissä omavaltaisesti ottaneet kivihiiliä, kiviä, santaa, savea y. m., ovat vapautettavat syytteestä ja rangaistuksesta.

XXV. Henkilöt, jotka ovat vetäytyneet asevelvollisuutensa suorittamisesta, ovat vapautettavat rangaistuksesta ja syytteestä, jos he ovat tulleet saapuville ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää taikka tulevat saapuville yhden vuoden kuluessa siitä päivästä.

XXVI. Ulkomaalla asuvat Venäjän alamaiset, joiden tulee vastata rikoslain 325 ja 326 art:n mukaan (lakik. XV nid. vuodelta 1885), eivät ole saatettavat puheenalaisissa artikloissa säädettyjen rangaistusten alaisiksi, vaan palattuaan Venäjälle ainoastaan asetettavat poliisivalvonnan alle kahdeksi vuodeksi.

XXVII. Kaukaasian, Turkestanin ja Aroalueen asukkaat, jotka ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää yleisten lainrikosten tahi pahantapaisen käytöksen takia ovat viranomaisten toimenpiteestä karkoitetut eurooppalaisen tahi aasialaisen Venäjän kuvernementteihin ja joihin nähden aikaisempia julistuskirjoja ei ole sovellettu, ovat, jos he karkoitusaikana ovat osottaneet hyvää käytöstä, vapautettavat: elinkaudeksi karkoitetut kahdentoista vuoden kuluttua, viittä vuotta pitemmäksi määräajaksi karkoitetut viiden vuoden kuluttua sekä viideksi vuodeksi tahi lyhemmäksi ajaksi karkoitetut puolen ajan kuluttua, poliisin silmälläpidosta, sen ohessa saaden oikeuden itse valita olinpaikkansa, lukuun ottamatta pääkaupunkeja, pääkaupunkikuvernementteja ja sitä maakuntaa, josta he ovat karkoitetut (Kaukaasiaa, Turkestania ja Aroaluetta). Lupa asettua asumaan sinne on joka eri tapauksessa hankittava ylimmältä paikalliselta viranomaiselta. Niiltä karkoitetuilta, joiden karkoitusaikaa jo on lyhennetty aikaisempien julistuskirjain nojalla, on sitä lyhennettävä yksi vuosi.

XXVIII.   1. Henkilöiden, jotka pahantapaisen käytöksensä takia ovat karkoitetut hallinnollista tietä kyläyhdyskuntain päätöksen mukaan, on, milloin he ovat hyvin käyttäytyneet, sallittava voimassa olevan lain mukaan (23 art., liite 205 art:aan XIV nid. säännöksissä rikosten ehkäisemisestä, jatkoa vuodelta 1902) muuttaa toisiin kuvernementteihin ja kyläyhdyskuntiin, eroittamatta edes niitäkään, joista he ovat poistetut, jossa viimemainitussa tapauksessa kuitenkin vaaditaan sisäasiain ministerin suostumus siihen.

2. Henkilöiden, jotka hallinnollista tietä ovat karkoitetut Siperiaan pikkuporvariyhdyskuntain päätöksen mukaan, kuin myöskin henkilöiden, joita kylä- ja pikkuporvariyhdyskunnat eivät ole vastaanottaneet, on, sittenkuin he ovat kärsineet rangaistuksen tekemistään rikoksista, sallittava muuttaa toisiin kuvernementteihin ja yhdyskuntiin, eroittamatta edes niitäkään, joista he ovat karkoitetut, mitä talonpoikiin tulee – ehdolla, että he ovat osottaneet hyvää käytöstä ja jos he haluavat palata niihin kuvernementteihin ja yhdyskuntiin, joista he ovat poistetut, sisäasiain ministerin suostumuksella.

XXIX. Erottamatta valtiollisia rikoksentekijöitä niistä helpotuksista, joita tämän Julistuskirjan XIX art:n 1, 4, 13, 16–23 mom:ssa suodaan henkilöille, jotka ovat tehneet yleisiä rikoksia ja hairauksia:

1. Jätämme Me oikeusministerin asiaksi, neuvoteltuaan sisäasiain ministerin kanssa, tehdä Meille alamainen ehdotus sellaisiin henkilöihin nähden, jotka ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää ovat tehneet valtiollisia rikoksia, mutta jotka syyllisyytensä laatuun tahi rikostensa katumukseen sekä hyvään käytökseen nähden ansaitsisivat suuremman lievennyksen rangaistuksestaan kuin XIX art:n 1, 4, 13, 16–23 mom:ssa mainitut, kuin myöskin Meidän rangaistavaksemme lähettää esitykset, joiden tarkoituksena on saada jälleenasetetuiksi syntyperäisoikeuksiinsa sellaiset henkilöt, jotka ovat olleet karkoitettuja ja pakollista oloa varten Siperiassa säädetyn ajan umpeenkuluttua ovat osoittaneet moitteetonsa käytöstä ja viettäneet uutteraa elämää.

2. XIX art:n 16, 17, 18, 19, 20 ja 23 mom:ssa mainittujen armonosotusten sovelluttamisen henkilöihin, jotka kärsivät rangaistusta valtiollisista rikoksista, jätämme Me, mikäli kunkin asiana on, käskynhaltijallemme kaukaisessa idässä, Irkutskin sotilaskenraalikuvernöörille sekä asianomaisille kuvernööreille, heidän saatuaan selvän siitä että tuomitut ovat hyvin käyttäytyneet, lyhentämättä kuitenkaan sitä aikaa, minkä he ovat kielletyt oleskelemasta pääkaupungeissa ja pääkaupunkikuvernementeissa, jollei sellaista lyhennystä ole laissa säädetty.

3. Sellaisia valtiorikoksia koskevat jutut, jotka lain mukaan eivät ole vanhentumisen alaisia (68 art. rikoslaissa vuodelta 1903) ja joita Perintöruhtinaamme syntymisen päivään viidentoista vuoden aikana ei ole ilmisaatu, ovat jätettävät unhotukseen, oikeudellista syytettä syyllisiä vastaan nostamatta.

4. Niinikään käskemme Me jätettäväksi unhotukseen sellaisia rikoksia koskevat jutut, mitkä mainitaan 103, 104, 106 ja 107 art:ssa rikoslakia vuodelta 1903 ja joita ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää ei ole ilmisaatu. Henkilöt, jotka ovat ilmiannetut sellaisista rikoksista tahi kärsivät rangaistusta syyllisyydestään, ovat vapautettavat edesvastuusta ja rangaistuksesta kaikkine seuraamuksineen, minkä ohessa oikeutensa menettäneiksi tuomituille sekä heidän laillisessa avioliitossa sen jälkeen kuin heidän vanhempiansa kohdannut tuomio on julistettu syntyneille lapsilleen on myönnettävä kaikki ne persoonalliset ja säätyä seuraavat oikeudet, joita he ennen tuomiota ovat nauttineet, lukuunottamatta ainoastaan omaisuusoikeuksia.

5. Henkilöt, joille on määrätty hallinnollisia rangaistuksia siinä järjestyksessä kuin säädetään rikoslain 1,035 art:ssa (lakik. XVI nid. I osa vuodelta 1892) tahi valtiollisen järjestyksen säilyttämisestä ja yleisestä rauhallisuudesta annetun asetuksen 32–36 art:ssa (liite 1 art:aan 1 (muist. 2) lakik. XVI nid., säännökset rikosten estämisestä vuod. 1890) ja jotka Perintöruhtinaamme syntymisen päivään eivät ole tulleet lailliseen ikään, käskemme Me vapautettaviksi rangaistustaan enemmälti kärsimästä.

6. Henkilöt, jotka samassa järjestyksessä ovat määrätyt arestiin tahi vankeusrangaistukseen, ei kuutta kuukautta pitempään, taikka joiden olinpaikan valitsemisoikeus on rajoitettu enintään yhden vuoden ajaksi taikka jotka ovat asetetut julkisen poliisivalvonnan alaisiksi niinikään enintään yhden vuoden ajaksi, ovat vapautettavat rangaistustaan enemmälti kärsimästä.

7. Henkilöiltä, jotka samassa järjestyksessä ovat määrätyt kuutta kuukautta pitempään vankeusrangaistukseen tahi joiden olinpaikan valitsemisoikeus on rajoitettu enemmän kuin yhden vuoden ajaksi taikka jotka ovat asetetut julkisen poliisivalvonnan alaisiksi niinikään enemmän kuin vuoden ajaksi, on rangaistusaika, sittenkuin on saatu selville että syyllinen on hyvin käyttäytynyt, lyhennettävä yhdellä kolmanneksella.

8. Tämän XXIX art:n 7 mom:ssa lueteltujen armonosotusten sovelluttamisen jätämme Me käskynhaltijallemme kaukaisessa idässa, [sic] siviilihallinnon korkeimmalle päällikölle Kaukaasiassa, kenraalikuvernööreille, Donin sotajoukkojen atamaanille, kuvernööreille ja kaupunginprefekteille.

9. Me jätämme sisäasiain ministerin asiaksi Meidän korkeasti ratkaistavaksemme lähettää anomukset henkilöiltä, jotka ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää omin valloin lähdettyään isänmaasta tekemänsä valtiorikoksen johdosta eivät ole joutuneet kiinni sellaisista teoista, jotka rangaistaan 99 art:n mukaan rikoslaissa vuodelta 1903, sekä haluavat palata kotiseudulle ja sovittaa vikansa uskollisuudella Valtaistuinta ja isänmaata kohtaan.

XXX. Tutkimuksen ja tuomion alaisena olevat henkilöt, jotka tämän julistuskirjan nojalla ovat vapautettavat syytteestä ja rangaistuksesta, mutta jotka vakuutettuina syyttömyydestään haluavat puhdistautua tuomioistuimen edessä, voivat yhden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona tuomioistuimen päätös jutun pyyhkimisestä säädetyssä järjestyksessä julkaistiin, anoa uudistettua tutkimusta ja tuomiota. Samaten saakoot henkilöt, jotka ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää tapahtuneista teoista tämän julistuskirjan nojalla tulevat vapautettaviksi tutkimuksesta ja tuomiosta, mutta jotka eivät tahdo sellaista helpotusta hyväksensä käyttää, saman ajan kuluessa anoa jutun lopullista ratkaisemista säädetyssä järjestyksessä. Edellisiä ei, yhtä vähän kuin jälkimmäisiäkään, voida sittemmin, jos heidät tuomitaan syypäiksi, armahtaa tämän julistuskirjan nojalla.

XXXI. Niiden epäilysten johdosta, mitkä saattavat syntyä tämän julistuskirjan määräysten sovelluttamisessa, tulee asianomaisten virastojen tehdä esitykset Johtavan Senaatin I osastolle, ja mitä tulee oikaisuasioihin ja sellaisten varain uloshakuihin, mitkä joutuvat Keisarinna Marian laitosten hallinnolle, ovat ne, Keisarinna Marian laitoksia varten olevan Oman Kansliamme päällikön kautta, tehtävät holhouslautakunnalle. Johtavan Senaatin ja holhouslautakunnan tulee niissä tapauksissa, joihin heidän toimivaltansa ei ulotu, säädetyssä järjestyksessä anoa Meidän ratkaisuamme.

XXXII. Suomen Suuriruhtinaanmaan asukkaille osotetaan armoa ja myönnetään helpotuksia alempana mainittujen perusteiden mukaan:

1. Kaikki ennen 1 päivää Tammikuuta 1904 maksettavaksi joutuneet henkirahat ja maaverorästit, jotka ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää eivät ole sisäänkerätyt; kaikki suorittamatta olevat alimman maksuluokan päivämaksut valtion sairaanhoitolaitoksiin omalla tahi toisten yksityisten henkilöiden kustannuksella hoidettavina olevista henkilöistä; ja jäljellä olevista tilintekijäin määrältään vahvistettujen tilinvajausten korvauksista kahdentuhannen neljänsadan markan summa, jos vajaus Perintöruhtinaamme syntymisen päivänä oli enemmän kuin kolmen vuoden vanha, eikä ylöskantomiestä, jolla vajaus on ilmestynyt, ole tuomittu yleisten varain kavaltamisesta, annetaan anteeksi.

2. Niiden apulainain alkuperäisestä määrästä, jotka rahoina, jyvinä tahi jauhoina ovat myönnetyt kadon kohtaamille paikkakunnille eivätkä ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää ole takaisinmaksetut, annetaan neljäsosa anteeksi. Kun sellaisesta lainasta sanottuna päivänä ei ole suorittamatta enempää kuin yksi neljäsosa, raukeaa kaikki enempi takaisinmaksuvelvollisuus.

3. Suomen yleisistä varoista on 3,000,000 markkaa siirrettävä siihen pysyvään rahastoon, joka 6/19 p:nä Helmikuuta 1901 on perustettu tilattoman väestön tarpeita varten.

4. Kaikki ennen Perintöruhtinaamme syntymisen päivää sisäänkerämättä olevat sakot, jotka ovat tuomitut maalais- ja kaupunkikuntain maksettaviksi siitä että ne vuonna 1902 tahi 1903 ovat laiminlyöneet jäsenten valitsemisen kutsuntatoimistoihin, annetaan anteeksi, jos nämät kunnat ovat täyttäneet sen velvollisuutensa vuonna 1904.

5. Niiden Suomen asukkaiden, jotka ovat luvattomasti karanneet maasta tahi suomalaisista laivoista ulkomaan satamissa, eivätkä ole tehneet alempana mainittuja rikoksia, sallitaan ilman rangaistuksen uhkaa sellaisesta luvattomasta poistumisesta, vuoden kuluessa Perintöruhtinaamme syntymisen päivästä, palata Suomeen, kuitenkin sillä ehdolla, että asevelvolliset, jotka Suomen asevelvollisuuslain tahi erityisten määräysten mukaan ovat edesvastauksen alaisia omavaltaisesta poistumisesta maasta, heti palattuaan kotimaahan vapaaehtoisesti ilmoittautuvat paikalliseen asevelvollisuustoimistoon. Sen, joka tahtoo tätä Meidän armoamme hyväksensä nauttia, mutta ei voi maahan edellämainitussa ajassa takaisin tulla, pitää ennen sen loppumista jollekulle ulkomaan paikassa olevista lähettiläistämme, diplomaattisista asiamiehistämme tahi konsuleistamme siinä tarkoituksessa ilmoittautua.

6. Asevelvolliset, jotka ovat palvelukseen kutsutut, mutta ilman laillista estettä laiminlyöneet asevelvollisuutensa suorittamisen, ovat, jos he ennen kolmen kuukauden kuluttua Perintöruhtinaamme syntymisen päivästä ilmoittautuvat kutsuntatoimistolle, vapautettavat rangaistuksesta.

7. Kaikki ne, jotka ovat tehneet semmoisia rikkomuksia, joista laissa on ylimmäksi rangaistusmääräksi säädetty sakkoa kruunulle enintäin viisisataa markkaa, vankeusrangaistusta ei päälle yhden vuoden, viraltapano tai viran toimittamisesta erottaminen, mutta joita vastaan ennen Meidän Perintöruhtinaamme syntymisen päivää ei ole nostettu oikeudellista syytettä tahi tuomioistuimen päätöstä ei ole annettu tahi syypääksi tuomitsevaa päätöstä ei ole pantu täytäntöön tahi jotka vielä ovat kärsimässä tuomioistuimen semmoisesta teosta määräämää rangaistusta, ovat jätettävät tuomioistuimessa syytteeseen panematta ja vapautettavat rangaistusta kärsimästä. Tämä armo ei ulotu niihin henkilöihin, jotka ovat saattaneet itsensä syypääksi varkauteen, kavallukseen, varastetun tavaran kätkemiseen, ryöstöön, kiristämiseen, petokseen, väärennykseen tahi muuhun rikokseen, josta seuraa kansalaisluottamuksen menettäminen tai maan palvelukseen kelvottomuus, eikä myöskään sellaisiin henkilöihin, jotka ovat tehneet rikkomuksia, jotka pannaan syytteeseen asianomistajarikoksina. Kaikilta niiltä, jotka ovat tehneet sanottuja rikkomuksia tahi sellaisia rikollisia tekoja, joista on laissa säädetty suurempi rangaistus kuin ylempänä on sanottu, on rangaistusta vähennettävä kolmas osa, kun taas niille, jotka on tuomittu kuritushuonerangaistukseen elinajakseen, se rangaistus on määrättävä 14 vuodeksi. Tämän julistuskirjan nojassa rangaistuksesta vapauttaminen ei vapauta rikollista olemasta velvollinen korvaamaan asianomistajalle tuottamaansa vahinkoa tai tappiota.

8. Erottamatta niitä henkilöitä, jotka ovat rikkoneet valtiollista järjestystä tahi häirinneet yleistä rauhallisuutta Suomessa, niistä helpotuksista, jotka ovat mainitut tämän julistuskirjan XXIX artiklan 5, 6 ja 7 mom:ssa, annamme Me Suomenmaan Kenraalikuvernöörille toimeksi ottaa harkittavakseen mihin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä niiden henkilöiden tilan lieventämiseksi, joiden on kielletty oleskella Suomen Suuriruhtinaanmaassa, sekä ehdotuksensa Meidän tutkittavaksemme alistaa.

9. Suomen Senaatillemme jätetään valta yksissä neuvoin Suomenmaan Kenraalikuvernöörin kanssa ratkaista ne epäilykset, mitkä saattavat syntyä tämän XXXII artiklan 1–7 mom:n sovelluttamisesta.


Alkukirjoitukseen on Keisarillinen Majesteetti Korkeimmanomakätisesti kirjoittanut


NIKOLAI.