Keisarillisen Suomen Senaatin päätös villakankaiden kaupasta
Suomen suuriruhtinaanmaan asetuskokoelma 1.2.1917/5.
Keisarilliselle Suomen Senaatille Armossa annetun vallan nojalla on Keisarillinen Senaatti vahvistanut seuraavat määräykset villakankaiden kaupasta.
Kaikki villakankaiden kauppaa harjoittavat kauppaliikkeet velvoitetaan pitämään varastossa kysynnän tyydyttämiseen tarpeellinen määrä kankaita, joille on vahvistettu rajahinnat.
Myytäessä suomalaista valmistetta olevia villakankaita, joille ei ole vahvistettu rajahintoja, on lupa lisätä tehtaanhintaan: tukkukauppiaiden enintään 10 % ja vähittäiskauppiaiden enintään 30 %. Maahantuotuja kankaita saavat tukuttaistuojat myydä lisäämällä 15 % siihen hintaan, minkä kangas on heille tullut maksamaan, ja vähittäiskauppiaat lisäämällä 20 % tukkuhintaan.
Jokainen kappale kotimaista alkuperää olevaa kangasta on tehtaasta luovutettaessa varustettava etiketillä, johon on merkittävä asianomaisen kankaan tehtaanhinta metriltä. Maahantuotuihin villakankaisiin kiinnitetään tullikamarissa etiketti, johon merkitään maahantuottajan toiminimi ja päivämäärä, milloin kangas on tullikamarista ulosannettu, ja on nämä tiedot vahvistettava tullileimalla. Samaan etikettiin on maahantuottajan sitten merkittävä hinta, minkä kangas on tullut hänelle maksamaan metriltä. Kun tukkuliikkeet tai maahantuottajat jälleenmyyvät kangasta vähemmissä erissä kuin kokokappaleissa, on jokainen myytävä osa kappaletta varustettava erityisellä etiketillä, johon tehdään samanlaiset merkinnät kuin alkuperäiseenkin etikettiin, mitkä merkinnät tukkuliike tai maahantuottaja todistaa oikeiksi.
Maahantuottajat saavat, laskiessaan mitä kangas on tullut heille itselleen maksamaan, lisätä kankaasta maksamaansa hintaan kaikki kankaan Suomeen tuonnista aiheutuneet menot. Todistuksena tehdyn laskelman oikeellisuudesta on maahantuottajan säilytettävä konttorissaan kutakin kangaskappaletta koskevat asianmukaiset todistekirjat.
Etiketit, jotka on mainittu 3 §:ssä, on ehdottomasti säilytettävä kankaaseen kiinnitettyinä, kunnes asianomainen kappale on kokonaisuudessaan myyty, ja on ne estelemättä näytettävä ostajille.
- Helsingissä, helmikuun 1 p:nä 1917.