Keksin laulu Nikolaus papista

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keksin laulu Nikolaus papista

Kirjoittanut Antti Keksi
Pilkkaruno Ylitornion kirkkoherrasta Nicolaus Nicolai Ulopolitanuksesta (k. luultavasti 1676).


Oulun Skoulun teini poika
Niculaus nimeldä,
Papix pitähän pääsi
   Ylitornion ymbärinsä
Kirko herrax korkiaxi
Teinin tjetå Papin palkka.
Sarna se ej kokkoon sannut
   Postillasta prätiköitti
Kumma kului kuitengi
   Matin Päivänä mainittavana.
Kuin Pappi Pönthön pukeis
   Postillasta painamhan
Putuit sanat sarna mjeheld.
   Ruskolan lapset, lendävät linnut,
Eli Matarengin parnat pahat
   Pappilhan taas olit pääshet
Paljon sjellä paha tehnet
   Repinet rikki ramatun
Pannet postillan palaisixi
   Virsikirjan kappaleixi
Evangeliumit erinänsä.
   Vienet Mattheuxen myötänsä,
Oli jo Papill paha mjeli
   Tuskin käsikirja kokonansa,
Altarin aseet alollansa.
Kulkat kirkon kudes mjehet
   Seurakunta Sanokat
Misä Mateus matkusta
   Jutelevat pyhät jutut?
Saarna te ej mutoin sa,
   Särki jerfven jäsenexet
Lapin krannit likimäiset
   Tingit tiondin tekiät
Työlät maskundin maxajat
Waikka matti mennyt ljene
   Kyllä Titus sian tullee
Kauhian kovan kimon kansa
   Kemissä se jo on käunnyt
Torunut Tornion tarpehexi
Mattia tuskin muistelemme
   Van pilas parhat sanan parret,
Hukasa hyvä huomen saarna
   Pyhän mjehen elämäkerta
Kokonansa kalina
Lasten teot lastettavat
   Jalkapuhun panetettavat
Pyhäin Pladein Pilatuxet
Jo huokauxet kirkos humisevat
   Silmät vanhain vuotelevat
Ämmät ilkjäst itkevät
   Nuoret sala naurelevat
Jo meni Matti, meniköhön
Jo kastuit kirjat kirkoherran.
Muut’ ei nyt mainita Matin muistox
Höustöä toistix toimitetan.
Kelloin kauhia kålistaja
   Uskottu unen fiskali,
Vaiks ett maskundia maistele
   Etkäs tiundia tappane
Jyväkappoja kuitengin kannat
   Ylitornion ymbärinsä.
Olost’ on onnia oppis jälken,
   Puoli Palkka Parhax olis
Puoli pithän puoskarille
   Suomen sepälle iskeäll
Pyhän Pirtin perämjehell
Hei lukkari! joudu jo laulamhan
   Virttäs vuoråstas veisamhan
Kjelell karhal kiljuman
   Äänell angarall ayhkymän
Matil ament andaman.
Välta
Olkon nytt sanottu


Lähde: Laurila, Vihtori 1951: Antti Keksin toinen runo. – Virittäjä 55 s. 452–454.