Keksin laulu jäänlähdöstä Tornionväylässä vuonna 1677

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keksin laulu jäänlähdöstä Tornionväylässä vuonna 1677

Kirjoittanut Antti Keksi
Runo on sepitetty vuonna 1677.


Jo nyt Herra kesää tekee /Jo nyt Jesus kesää tekee
Luoja suuri suveaapi.
Maria maata paljastaapi.
Tulvan tuopi tunturista,
Veden vaaroist’ valottaapi
Tornionjokehen johdattaapi.

Niittysaaren Simulta siirsi,
Härjän Juusolta hävitti.
Niityn lohkais Lovikassa,
Pajalassa pahoin teki.
Niityn otti, karin jätti,
Kaatoi karin niityn päälle.

Puodin Mommalta pudisti,
Sirman jyvät siirsi poijes,
Jost olutt olevasti,
Lappi laudi juoda sait,
Kurkkuins’ kuivuutta surevat,
Kurmupeskeiss’ kulkijat.

Kaappais myllyn Kaartisesta,
Jarhoisehen juhaman vei,
Tääl’ oli vetttä viljemmälti,
Kivet kävit käpsemmältä.

Pellon porkkais’ peräti.
Ladot järveltä lakaisi.
Tuskin jätti Turtolaslta.
Tappoi siellä talvimyllyn,
Jolla Erkki verons’ veti,
Manttaalinsa kaikki maksoi.

Pääkkö huusi huikiasti,
Kynsivaaran kyljessä;
”Auta miestä ajallansa,
Sinun turvihin tulvan tieltä”

Laukkoi maalle Lampiselle,
Tiesi kyllä tikatun tien / Tiesit tien Tikkalahan
Tunsi talon tuttavansa,
Lykkäs luhdin lyngällensä,
Pirtin siirsi pihalle.

Pani jutohon Juoksenkia,
Kylää kuuluisaa kululle,
Kattilakoskehen kohdastansa,
Padon paiskais’ niskalle.
Juntti sitten metsähän meni,
Kirjoinensa, karjoinensa,
Neuvoinenesa, nastoinensa,
Siellä itse puuhun puiki,
Kussa uhrit lujast’ lupais’,
Ja avut kirkkohon kiintiästi,
”Jos viel’ Herra helpon antais’,
Että kodin kohtaisin”.

Matkusti maalle Marjosaarheen.
Minä Keksi kankahalda katson,
Varoittelen vaaran päältä,
Turvass’ Torakankorvassa.
Jospa Herra johdattaisi,
Hirren antais’ armostansa,
Paunuiks’ kaikki panisin,
Kirkon katon kunistaisin,
Templin harjaa hajonnutta.

Kaatain maahan Kaulirantaa.
Kulki Kuivakankahasehen.
Kohkoinen kovasti ähkyi,
Valta vanha röyhkiästi:
”Siirry sinne saaren puolheen,
Kaada paja Kainulaisen!
Erkki itse itkeköhön,
Kainulainen katsokohon,
Palkehitansa parkukohon”.

Sieltä sitten kulkeissansa,
Kylän Haapaisen hajoitti,
Särkijärven jäitä säästi,
Vesto metsähän veteli,
Striikki samois samaa tietä.

Pakkais’ maalle pappilahan.
Pappi parka pahoillansa,
Katui tuloans’ Torniohon,
Papiks’ pahaan pitäjähän.
Hauki kylvöt kynteleepi,
Tijunnit tietämättömätkin,
Piijat vain hyvänä pidit,
Tuvan etehen tulvan tullen,
Korennon pois olalt’ korjas’.

Sitten sieltä Mikkolahan,
Kussa kaatoi kalkkipuodin,
Tervan sekahan sekoitti,
Lempo tästä leivät leipoi,
Paha puoli puuron pieksi,
Näitä teki Närkissä,
Hajoitti Harakankorven,
Pesän variksilt’ varisti.

Oikiahansa Ojaisesta,
Kävi Käyräsvuopiohon,
Olli poikians’ opasti,
Irvihampahilla irvisti:
”Pankahat kaljut kahden puolen,
Tulva toistikin voi tulla”.

Norkutti maalle Nopalle,
Ajoi siellä aidat kokohon.

Arvais’ mennä Alkkulahan,
Kaupunkiin katsomahan.

Jänkkä jäiltä haaskattihin,
Riekko itse puuhun riensi,
Luttu teki lupaukset,
Lassu lahjat kirkkohon määräis’,
Niuro ei näist’ mitähän tiennyt,
Knuutti kujalta kurkisti,
Immo irvisti ikkunasta,
Yrjänä kohta yritteli,
Joonas joutui juoksemalla,
Vasken väänsi väärin puolin,
Kalun halvimmin hajoitti,
Karkiainen kaukaa katsoi,
Eipä Jurvaa jutohon saanut,
Kauppi karsi katon päälle,
Sikainen sijansa piti.

Varttosaares’ vajelsi,
Aitan oikiahans ojensi,
Päin päivän laskemalta,
Känsi päin päiävn nousualle.

Niuhkui sieltä Niemiselle,
Kaisa-Juntti valta vanha,
Kylän kuuluisa profeta,
Puheli Punaista merta,
Muisti töitä Mooseksen;
Jäät nyt kaaduit kahden puolen.

Kulki sieltä Kumppanille,
Lykkäis luhdin lyngällensä,
Kaatoi kodan korjallensa,
Ämmän liedelle levitti,
Tappoi ämmän tajoinensa,
Kirjoinensa karjoinensa.

Tuskin säästi Tulkkilata,
Ajatellen Armassaarta,
Naakki maalle Nautapuodin,
Saksan saaresta eroitti,
Grapen(Krapin) lapset laudi, kaikki,
Kankahalle karkoitti.

Koivukylä korkialla,
Ei se tunne tulvan töitä,
Raiskais’ sitä rakisateet,
Humalamaita hukutti,
Hamppukylvöt hajoitti,
Ukon säällä pellot särki.

Vitsaniemess’ viipyissänsä,
Kaatoi maahan kalapuodit,
Korpikylä kohdastansa,
Näistä häistä voiton saapi.
Kosken juovat kaikki korjais’,
Kalan saalihin runsahaks’ saatti.

Järvi kaunis Karunkissa,
Lähestyy nyt lähemmäksi,
Sinne Sirman jyvät jouduit,
Kahden puolen Karunkia,
Maltahiksi kaikki maaduit,
Husa siellä humalat keitti,
Riston Lassi olutta laski,
Håhlin Matti maistaissansa
(Ailin Matti maistaissansa)
Oppi oluven tuntijaksi,
Maltahan makeutta kerskais’,
Juomast’ vihdoin millei juopui,
Karunkia Kaanan maana
Piti Saksaa parempana,
Jutteli koht’ juovuksissa,
Puheli kans’ pojillensa,
Juoman hyvyyttä julisteli:
”Hyvä Mauno Martinpoika,
Potentaati Pohjanmaalla.
Järvi kaunis Karunkissa,
Siell’ on olutt’ olevasti,
Päällä liukkhan Liedakan,
Niskakoskenkostehella,
Jukes taal tjaatsekortnest,
Juste vuolak sjattai puurist!

Kulki kuullen Kukkolahan,
Haaskais’ siellä Harilata,
Paulukselle pahoin teki,
Myllyn myötä mudoin vei;
Ämmät sitä ärjyvät,
Käsikievä käyttävät,
Latoja vain kolhoiss’ kulkui,
Joista puita puuttumatta,
Ajelthiin ja aidaksia,
(Vuosi puita poltettihin
Ajastaika aidaksia)
Vojakkala voiton tunsi,
Kalajuovat hyviks’ kaivoi,
Lohta niistä lohaistiinki,
Sitä pyythiin, sitä syöthiin,
Ukkoin parrat rasvast’ paistoi.

Meni maalle Mattilahan,
Jatkon Juntin juotohon pani,
Taavo karkais’ Karjalahan,
Juusolan itse ikä tappoi.

Karisti nyt kaupunkihin,
Survoi maahan suolapuodit,
Kauppamiehet kaikki seurassä
Keskens’ keskustelevat:
”Hamppuja nyt halventakaamm’
Että Herra helpon antais’,
Hahden saisimm’ hangoillensa,
Tervarinnan tervehenä”.

Hellälässä viimeiks’ viipyi,
Momman aittaa ahdisti.
Onko raudast’ rakettu,
Taikka (tahikka) vaskest’ valettu.
Sinä Christian Erkinpoika,
Merehen kauvas mene nyt!
Ettes toisti Torniota,
Häijyst’ tulis’ hävittämähän!
Aurinko sun alentakohon,
Meren svallit survokohot!

Nämä nähty tapahtuvan,
Tornionjovell’ totisesti,
Vuosiluvull’ lujettavall’
1677

Lähde: Erik Wahlberg: Bondeskalden Antti Keksi. Tornedalica Nr 45. Luleå: Tornedalica, 1988. ISBN 91-7538-086-2. per Keksin laulu jäänlähdöstä Tornionväylässä vuonna 1677 (archive.org). Tornion kaupunginkirjasto