Kello

Wikiaineistosta
Kello.
(mukaama.)
Kirjoittanut Konstantin Schröder


        Kaukaa kelloäännön kuulen,
Taivaasta sen soivan luulen,
Tuoltapuolta tähtien.
Sieluani sorrettua
Mieltänikin murrettua
Kotomaahan kutsuen.
                Rukouskello.
        Rukoukseen rasitetun
Hartauteen haavotetun
Kiitokseenkin kehottaa.
Vaimon, lasten, vanhempien
Eksyväin ja itkevien
Edestä se ehottaa.
                Juhlakello.
        Pyhäaamun punottaissa,
Juhlakumun kaikuessa,
Kutsuu Herranhuoneesen.
Surun tulta sammuttamaan,
Siunausta saavuttamaan
Alttarilta Armosen.
                Kuollokello.
        Vaeltajan väsyessä,
Ruumiin maahan mullatessa,
Vältä huutamasta voi!
Kuollokello kamottava,
Tuonen tietä toimittava,
Sillon-rauha! rauha! soi.

– [Konstantin Schröde]r.


Lähde: Kanava 14.1.1846.