Kellon kylän Mariasta
| Kellon kylän Mariasta *). Kirjoittanut Heikki Väänänen |
- Yksi on Maria mainittava,
- Kellon kempisä kyläsä,
- Joka on piikana pidetty,
- Mokompana morsiana.
- Olin Kaunis kasvoiltani,
- Varsin sievä varreltani,
- Vaan en kammonnut katala
- Ilkiöitten ilvehiä.
- Narrit on maanneet Marian,
- Pojat hurjat polkeneet,
- Et on liiaksi lihonnut,
- Ylön paljon paisununna,
- Koska polosen povessa,
- Lapsi hyppi lantehisa,
- Itte arvannen asian,
- Itte tiennen tarpeheni.
- Minä mieletön olinkin,
- Minä huono huikentelin,
- Koska tansseihin travasin,
- Juhla-yönä juoksentelin,
- Hyppäisin hyvällä mielin,
- Joka kampin kantapäillä,
- Tahdon pystönä pysyä,
- Kukon lailla kurkistella,
- Kanan kauniin tavalla,
- Kirkko tiellä kinkultelin,
- Kirkon penkissä peräti,
- Istun huono huoletoinna,
- Istuimen itte rakensin,
- Kovin laiton korkialle,
- Että poikaset poloiset,
- Nuoret miehet mieluiset
- Siellä silmäisit minua,
- Ajan kaiken kattelisit.
- Vaikka Pappi paljon kielti,
- Kovin haasti hartahasti,
- Vaan ei malttanut Maria,
- Huora-parka huoletoinna
- Luopua luvattomista,
- Lihan töistä törkiöistä.
- Mulla on kiiltävät kituset,
- Hopiasta hohtavaiset,
- Silkki tröiyt siivolliset,
- Iso halkoset hamehet,
- Tykit tyyrit peräti,
- Lakit huivit laadulliset,
- Paljo muitakin paremmat,
- Mahdan olla onnellinen,
- Muilla on halvemmat hamehet,
- Lakit, huivit huonommaiset.
- Nyt on pettänyt peteli,
- Kulta lakki langettanut.
- Joko polttanen poroksi,
- Kiukahalle kiiettänen.
- Mielen on vieneet minulta,
- Lakit korjat lappaneet,
- Entiset hyvät elämät
- Häpiäksi hämmentänyt,
- Toivoni tuli tomuksi,
- Ulos kulki kunniani,
- Oli tuttuja tuhansin,
- Ylön paljon ystävitä,
- Herrat helsaisit minua,
- Talonpojat taluttelit.
- Empä yhden ystävänä,
- Enkä aljana ajellut,
- Olin morsian monelle,
- Piika Näyhän Pietarille.
- Ei ole enämpi minulla
- Yrkämiestä yhtäkähän;
- Hyvät hylkivät minua,
- Eikä huoli huonotkaan,
- Ei narrit naineet minua,
- Eikä konnat korjanneet,
- Vaikka vattani lihoopi,
- Navan paikka paisuneepi.
- Kummasti meni kumoon
- Vaate kerta kelvollinen,
- Joka on tuotu Tukkhulmista,
- Ulkomaalta uiteltuna.
- Olis paljota parempi
- Kunnialla kuljeskella,
- Kulkia kupu takilla,
- Hamehella harmajalla,
- Kuin olla kovin koria,
- Monen miehen morsianna.
- Minä neuvon neitysiä,
- Vahingostani varotan,
- Ettei piikoja pitäisi,
- Tuolla lailla turmeltaman,
- Jotka hirmuiset himonsa
- Nopiasti noudattavat;
- Synnin palkka painavainen,
- Oman tunnon turmeleepi.
- Koska kuoleman kujehet,
- Nuolet aivan ankarimmat,
- Vievät ruumiin rumaksi,
- Ihon aivan ilkiäksi,
- Madot häjyt hämmentävät,
- Toukat tolvanat purevat,
- Ei ole kämmentä käsisä,
- Eikä vartta varpahisa,
- Eipä silloin silkki vaatet
- Paljo kapuna kahise,
- Pian kaatuva koreus,
- Turhat kaikki kaunistukset.
- Teille Tyttäret typerät,
- Piikat heikot hempiät,
- Greetat, Lenat lempiämmät,
- Mariat, Katrinat katalat,
- Saarat, Klaarat saattavaiset,
- Liisat, Susannat suloiset,
- Briitat, Annat antavaiset,
- Elsat Sislat siivolliset,
- Valporit muutkin vakaset,
- Olkoon tämä opiksi,
- Kiireheltä kirjotettu,
- Kellon kempisä kyläsä,
- Kamarisa kaitasesa,
- Sadet iltana isona,
- Kahen tiiman tienohisa.
- Yksinäns tytär typerä,
- Maria raukka Rantahäli.
Lähde: Topelius, Z. 1826: Suomen Kansan Vanhoja Runoja, ynnä myös Nykyisempiä Lauluja. Kolmas osa. S. 32–36. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 5.1.2007. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja 1 [numerointi ilmeisesti virheellinen]. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/topelius/skvr3_1826_rdf.xml.