Kenen asiana on keväisin puhdistaa maantiet jäästä ja lumesta kesäliikennettä varten?
K. Suomen Senaatin päätös valitukseen, minkä Impilahden–Kitelän kunta on tehnyt Wiipurin läänin Kuvernöörin Maaliskuun 5 p:nä 1903 antamasta päätöksestä, joka koskee sanotussa kunnassa olevien maanteitten puhdistamista keväisin jäästä ja lumesta kesäliikennettä varten: Annettu Talousosastossa, Marraskuun 6 p:nä 1903.
K. Senaatti on yllämainitun valituksen ynnä asiaan kuuluvat muut kirjat itselleen esityttänyt ja niistä saanut tietää että kun Uomaisten hoitoalueen viranomainen metsänhoitaja oli huutokaupalla tarjonnut Impilahden pitäjässä ruunulle jaetun tieosan kunnossapidon maan paljaana ollessa ynnä sen aukaisemisen keväisin lumenluonnilla vuosina 1902–1906, 246 markan suuruinen tarjous vuotta kohden oli siinä suhteessa tehty mutta että sanotun tarjouksen, jonka Metsähallitus oli alistanut K. Suomen Senaatin Kamaritoimituskunnan ratkaistavaksi, koska siihen sisältyi korvaus myöskin lumen luomisesta, joka työ teitten ja siltain tekemisestä ja kunnossa pitämisestä maalla Tammikuun 15 p:nä 1883 annetun armollisen asetuksen 13 §:ssä olevan säännöksen mukaan oli toimitettava tientekovelvollisten yhteisellä kustannuksella, Kamaritoimituskunta oli hylännyt, minkä ohessa hoitoalueen viranomaista metsänhoitajaa oli käsketty asianomaisessa järjestyksessä nostaa kysymys siitä, että Impilahden pitäjässä olevien teitten kunnossapito talvisaikaan, sekä lanaamiseen että lumenluontiin nähden, järjestettäisiin yllämainitun armollisen asetuksen säännöksien mukaan.
Sittemmin on, Uomaisten hoitoalueen v. t. Metsänhoitajan hakemuksesta, läänin Kuvernööri jättänyt kysymyksen ennenmainitusta teitten kunnossapidosta Impilahden–Kitelän kunnan tientekovelvollisten lähemmin harkittavaksi, jotka tientekovelvolliset Elokuun 9 päivänä 1902 pidetyssä kuntakokouksessa olivat päättäneet myöskin vastedes jättää ennalleen kunnassa siihen saakka vallinneen järjestyksen, että kukin tientekovelvollinen itse oli pitänyt huolta tieosansa aukaisemisesta keväisin kesäliikennettä varten; minkä jälkeen kuntakokouksen yllämainitun päätöksen kokouksen puheenjohtaja oli vahvistusta varten lähettänyt Kuvernöörille.
Sittenkun asianomaista ruununvoutia ja ruununnimismiestä oli asiassa kuultu ja he olivat lausuntonsa antaneet, on Kuvernööri valituksenalaisella asiakirjoihin merkityllä päätöksellä mielensä asiassa lausunut ja koska ennenmainitun asetuksen 13 §:ssä nimenomaan säädettäisiin, että maantiet olisivat talvisaikana tientekovelvollisten yhteisellä kustannuksella aukipidettävät ja sanottuun säädäntöön sisältyisi maanteiden aukaiseminen keväisin kesäliikennettä varten, sentähden Kuvernöörinvirasto ei voinut Impilahden–Kitelän kunnan Elokuun 9 p:nä 1902 tekemää päätöstä, joka olisi sotiva mainittua lainkohtaa vastaan, vahvistaa, vaan palautettiin asiakirjat Impilahden kunnan kuntakokouksen esimiehelle asian uudelleen esittämistä varten kuntakokoukselle, jonka tuli se jälleen käsiteltäväkseen ottaa ja siinä lainmukaisesti menetellä, estymättä entisestä päätöksestään asiassa; johon valittaja on muutosta anonut, minkä johdosta läänin Kuvernööri on viranomaiselta ruununvoudilta ja ruununnimismieheltä vaaditut selitykset oman lausuntonsa ohella valituksesta toimittanut.
Mitä näin on tapahtunut ja asiaan kuuluvat kirjat muuta sisältävät on K. Senaatti tutkiaksensa ottanut ja kosk’ei yllämainittu lainpaikka sisällä mitään nimenomaista määräystä siitä, että maantie olisi keväisin tientekovelvollisten yhteisellä kustannuksella laitettava ajokelpoiseen kuntoon, niin ja koska, kuten asiakirjoista käy selville, Impilahden–Kitelän kunnassa jo vanhastaan on ollut tapana, että kukin tienosakas keväisin aukaisee oman tieosansa kesäliikennettä varten, eikä sanottu järjestys, kuten viranomaiset ruununpalvelijat ovat todistaneet, ole tuottanut minkäänlaista haittaa kunnassa olevien maanteiden käyttämiselle sanottuna aikana, harkitsee K. Senaatti oikeaksi, kumoten Kuvernöörinviraston yllämainitun päätöksen, vahvistaa kunnan puheenalaisen, Elokuun 9 p:nä 1902 tekemän päätöksen asianomaisten noudatettavaksi toistaiseksi ja kunnes siitä laillisessa järjestyksessä toisin ehkä määrätään.
Lähde
[muokkaa]- Lakimies 1904 s. 109–111.