Kenttälauluja Suomen partioväelle

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kenttälauluja Suomen partioväelle

Kirjoittanut Eino Leino


1 Leirilaulu[muokkaa]

Luonto laaja meill’ on leiri,
huonehena hongan juuri,
käkö kukkuu, kuuluu teiri,
tuost’ on juossut hirvi suuri,
vaan jos sattuu suolla vastaan
Mesikämmen, meidän Nalle,
kiitämme me kunniastaan,
teemme tietä vanhemmalle.
Lempeyttä lehto tuulee,
ijäisyyttä ihmisrinta,
ken sen laulun kerran kuulee,
kaipaa unta kaunehinta,
soi sen sorjin leirilaulu,
miss’ on vaaranpaikka vaikein,
armain missä aamun taulu,
ihmisyyden haave haikein.

2 Vartiolta[muokkaa]

Päivä painui, jo tummuu maa.
Saa ei vartia uinahtaa –
ei saa, ei saa!
Ympäri yössä vaara käy,
vaikka ei vainolaista näy,
vartian silmät himmentäy –
kuin käy, kuin käy?
Leiri luottavi vartiaan,
täytyy valvoa paikallaan –
vaikk’ kuolemaan!
Kuulen korvesta rapsehen,
seison vaieten, vaanien,
on kuin kuulisin askelen –
ken siellä, ken?
Kaikki hiljaa! Ah, tuuli vain!
Tunnen nuo toimet vartiain
ja leirilain.
Tarkkana tähtää silmä mun.
Puuhun tuohon jos nojaudun,
siitä ei vaaraa mun, ei sun,
kun muistan, kun...
Haa! Ken siellä? Ken täällä? Voi!
Herposin hetken, se turman toi.
Soi, torvi, soi!


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.