Kerjäläinen

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kerjäläinen.

Kirjoittanut C. Edv. Törmänen


Et kerjäläistä halveksia saa,
Se itses halveksimistakin on.
Puhettas aatoksen suo johdattaa,
Niin, huomaat, lause tää ei arvoton:
              Hän kerjäläinen on!
Kas, virkamies on norjaselkäinen –
Kun päällikköänsä hän pokkuroi!
Hän armoleipää anoo, tietää sen,
Mut eihän herrast’ ajatella voi: –
              Hän kerjäläinen on!
Poik’, impens’ suosiota anoissaan –
Vain rakkautta virittelee hän;
Sit’ toivoo, pyytää ”ansaitsemattaan.”
Kenenkä sulhost’ uskois päättävän:
              Hän kerjäläinen on?
Mut entä koko ihmiskunta tää –
Mi täydellisyydest’ on kaukana,
Töistänsä kiitosta het’ ääntäjää,
Liikkuupi kiitoksen vain toivossa –
              Se kerjäläinen on!
Kun kerjäläistä halveksit sä siis,
Juur’ itseäspä silloin halveksit;
Kun ruumiis peitit silkkiis, samettiis,
Vain kerjäläistä silloin koristit –
              Ja tuores valhe on!
Partaalla haudan valhe paljastuu,
Kun loistos tuhka-läjiin multa saa.
Vertaises kerjäläinen on, ei muu,
Samanpa peitteen alla uinahtaa –
              Mi ero teillä on?
Ja noustess’ aamun i’ankaikkisen
On arvo-luku aivan vastainen:
On kunnia-päivä ”arvottomien,”
Ja ensimäisnä kurja kurjinten
              Ja kerjäläinen on!
Et kerjäläistä halveksia saa,
Se itses halveksimistakin on.
Puhettas aatoksen suo johdattaa,
Niin, huomaat, lause tää ei arvoton:
              Hän kerjäläinen on!

Vieno [C. Edv. Törmänen].


Lähde: Päijänne 3.4.1879.