Kerjäläispoika
| Kerjäläispoika. Kirjoittanut Karl Johan Sylvester Brusse |
- Mun kohtaloni kova on,
- Vaan tyydyn onneeni;
- En olla voi ma onneton –
- Hän elää, Luojani!
- Ol’ aika, milloin minäkin
- Omailin onnea;
- Vaan varhain vaipui vienokin
- Tuo koitton’ kultaisa!
- En silloin tiennyt puutteesta,
- Mä lasna iloitsin,
- Mun rintan’ tunsi riemua,
- Mä hento hymyilin.
- Vaan Tuoni isän’ tempasi,
- Me jäimme suremaan;
- Hänelle äitin’ lupasi
- Mun eestän’ elää vaan.
- Hänetkin huoli huononsi,
- Hän vaipui vuoteelle,
- Ja mua kuollen siunasi
- Uskoen Luojalle.
- Näin mennyt on mun iloni,
- Näin hymy haihtunut,
- Ei riennä riemu rintaani,
- Se pois on paennut.
- Mun kohtaloni kova on,
- Vaan tyydyn onneeni;
- En olla voi ma onneton –
- Viel’ elää Luojani!
K. Ruusi [Karl Johan Sylvester Brusse].
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.