Kerjäläistyttö
| Kerjäläistyttö. (Suomennos.) Kirjoittanut anonyymi |
- Voi! kun mull’ on kylmä: vaatteistani
- Jälellä ei oo kuin riepaleet –
- Murheiseksi muuttuu maailmani;
- Silmistäni helmii kyyneleet.
- :||: Iloinen mä oisin
- Jos vaan joku voisi
- Antaa köyhän lapselle vaan leipää palaisen. :||:
- Äitini on sairasvuotehella –
- Pieni veikko kuolee vierehen –
- Heidän tähden minä pakkasella
- Kuljeskelen leipää pyytäen.
- :||: Siis rukoilen teitä:
- Säälitellen meitä,
- Antakaatte minulle vaan leipää palainen! :||:
- Niin se köyhän lapsi, pakkasessa
- Päivän kaiken kun on kulkenut,
- Illan hämäräisen joutuessa
- Riemuten on mökkiin joutunut.
- :||: Eipä iloitella
- Hän saa lapsuudella:
- Hänen täytyy leipää saada äitiraukalleen. :||:
- Kun on yli käynyt kynnyksestä,
- Äidin luona leipäpaloineen:
- Silloin niiden syöjää ei hänestä! –
- Hän on hiljennyt jo vaivoineen! –
- :||: Sielu loisteleepi!
- Taivas aukeneepi!
- Lapsiraukan leipäpalat – jäivät itselleen – :||:
- Ja sen pieni veikko kuolemalla
- Kohta seurasi jo äitiään –
- Tyttö kuiskehella vaipuvalla
- Polvillansa maassa – yksinään,
- :||: Lausui: maailmassa
- Ei, vaan taivahassa
- Nähnen teidät – sittemmin ei hänkään kerjännyt! :||:
–rt–