Kerran talvipäivänä

Wikiaineistosta
Kerran talvipäivänä.

Kirjoittanut Olli Wuorinen


Tuhansia timanttia
Ilmass’ säihkyy, kimmeltää,
Hopeisia untuvia
Täynn’ on kirkas talvi-sää:
Tänään taivas halaa
Runsahasti maahan valaa
Loistoaan.
Oi, kuin välkkyy pinta hangen,
Kiiltää oksat koivujen!
Kaikk’ on kaunistettu sangen
Hohtoisaksi; huoneitten
Räystäät, katot, harjat
Täyttää sadat tähti-sarjat
Loistollaan.
Kehä kirkas päivän terää
Piirittää ylt’-yltänsä, –
Varmaan talvi tällä erää
Viettää nimipäiväänsä,
Senpä juhlan tähden
Koristaikse kaikkein nähden
Loistamaan.
Katso vuoret, kummut, mäet,
Metsät, laaksot, maat ja suot: Kiillon
kaikkialla näet,
Mihin vaan nyt silmäs luot!
Totta maailmassa
Kaunein talv’ on Pohjolassa
Loistossaan!


Lähde: Wuorinen, Olli 1875: Sepitelmiä: runon-kokeita. Jyväskylä.