Kerran talvipäivänä

Kerran talvipäivänä. Kirjoittanut Olli Wuorinen

Tuhansia timanttia

Ilmass’ säihkyy, kimmeltää,

Hopeisia untuvia

Täynn’ on kirkas talvi-sää:

Tänään taivas halaa

Runsahasti maahan valaa

Loistoaan.

Oi, kuin välkkyy pinta hangen,

Kiiltää oksat koivujen!

Kaikk’ on kaunistettu sangen

Hohtoisaksi; huoneitten

Räystäät, katot, harjat

Täyttää sadat tähti-sarjat

Loistollaan.

Kehä kirkas päivän terää

Piirittää ylt’-yltänsä, –

Varmaan talvi tällä erää

Viettää nimipäiväänsä,

Senpä juhlan tähden

Koristaikse kaikkein nähden

Loistamaan.

Katso vuoret, kummut, mäet,

Metsät, laaksot, maat ja suot: Kiillon

kaikkialla näet,

Mihin vaan nyt silmäs luot!

Totta maailmassa

Kaunein talv’ on Pohjolassa

Loistossaan!

Lähde: Wuorinen, Olli 1875: Sepitelmiä: runon-kokeita. Jyväskylä.