Kerran vain...
Ulkoasu
Kerran vain... Kirjoittanut Emil Lindahl |
- Ikuisesti vihannoiva seppel nuoruuden!
- Itsekukin kulmillaan sen kantaa kerran vain.
- Kerran vain on aika aatteen – suurten unelmain.
- Onneton, ken kevytmielin hukkaa hetken sen.
- Helvetti- tai taivaskuvat sielun herkkään vahaan
- piirtyy lähtemättömästi silloin, kutsuu työ.
- Hurmiossa maailmaa syleillen sydän lyö.
- On ovi avoin elämässä hyvään taikka – pahaan.
- Onnellinen, suuntansa ken silloin oivaltaa.
- Hän ihmisyyden piennartuneen työmaan huokailun
- kuulla voi, hän olemassaolon ratkaisun
- kuin aarrelippaan avaimen tiellänsä löytää saa.
Lähde: Lindahl, Emil 1937: Nouse, aurinko. Sos.-dem. työläisnuorisoliitto, Helsinki.