Kerranko? –

Kerranko? – Kirjoittanut Eino Leino

Kerranko kaahlasikaan

   hepo rautainen kansamme rantaa? –

Kuin sinun siipesi on,

   sinis sielusi aatteen ne kantaa

kansasta kauniimmasta

   kuin on suku surkea Suomen,

jolle ei joutuvan näy

   elon päivä, ei ilta, ei huomen.

Kerranko tahtoikaan

   sinut Kohtalo kansaksi liittää? –

Siksi sun tehtäväs ois

   nyt olla vain vaiti ja kiittää,

korjata tähkien päät

   teon täyden ja kunnian, kunnon,

kuin elit vaikeat säät

   väkivallan ja tuskien tunnon.

Kerranko ollut sa vain

   olet Moskovan, Pihkovan vanki? –

Ei oma onnesi lie,

   jota maallesi itse et hanki

kautta sen kauhtuvan työn,

   hikiraskaiden rantaisi partaan,

joille nyt virtaelee

   verikyynelet haavehes hartaan.

Kerranko, kerranko vain

   sinun suhteesi Sallimus pettyy? –

Siksi mun silmäni taas

   hämäröityvät, katsekin vettyy.

Vaan mikä sähköinen lie

   tuo sieluni, ah, sävelpaine? –

Kerran, sa kansani, oot

   kuin on sun laulujes laine.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.