Kertomus Maalahden pitäjästä:Pitäjän maan ala ja luonto

Kertomus Maalahden pitäjästä. Pitäjän maan ala ja luonto Kirjoittanut Johan Reinhold Aspelin

Pitäjän asuttu ala

Pitäjän maan ala ja luonto.

Meren-kurkun eteläisestä Suomenpuolisesta saaristosta on Maalahden pitäjä aikojen kuluessa valloittanut nykyisen maanalansa, ja siitäpä tekee vieläkin tekemistään uusia valloituksia. Vuosi vuodelta ilmaantuu kurkkuun uusia karia, jotka vähitellen paisuvat saariksi, ja eteläisen Pohjanlahden lakkipäät laineet rajuavat turhaan tuota Suomen- ja Ruotsin välistä sillantekoa vastaan. Saariston etuvartioina on joukko Maalahden pitäjään kuuluvia karia ja salaluotoja, joitten nimi Wargö gaddar (Susiluodon kärjet) kauan on ollut merimiesten kauhuna. Harvoin tyvenee tuossa meri, silloinkin ainoastaan väkevämpään riehumiseen voimisluakseen, ja haaksirikot ovat siinä maan ja meren taistelun jokavuotisina uhrina.

Maalahden pitäjää, johon tätä nykyä kuuluvat Susiluodon ja Petolahden kappelit, vastaa pohjoisessa Sulvan pitäjä. Maalahden ja Sulvan raja käytiin 21 p. elok. v. 1601. Rajapaikkoja ei mainita Kaappo Tuomaanpojan silloisessa käräjä-pöytäkirjassa muita kuin Häggnäs, josta raja meni ”ylös metsään"^[1]. Itäisellä kulmalla ovat Laihia ja tästä edes Jurvaki Maalahden rajapitäjät. Maalahden, Sulvan, Tölby'n ja Riimalan rajalaita Laihian pitäjää vastaan, johon ”Jurvakin silloin kuului, käytiin ja vahvistettiin 17 p. syysk. 1657 Laamanni Yrjö Juhanpojan tuomion jälkeen 15:ltä p. maalisk. v. 1607, Rajan lähtöpaikaksi otettiin luoma Tölbäcken, josta mentiin lounaista suuntaa mäelle Stugubacken ja alas törmää Brantbacken, joka luultiin olevan tuomiossa mainittu Brunnsbacken, Korsbacken nimistä mäkeä kohden, josta tultiin alas Haelene'n nevalle. Tätä nevaa piti Sulvalaisten, Maalahtilaisten ja Riimalaisten saada nauttia, kun jo vanhastaan olivat sitä karjankäyntinä pitäneet. Etelässä vastaa Maalahtea Närpiön pitäjästä nykyjään lohkaistu Piirttikylän pitäjä ja lounaisella kulmalla Närpiö. Muinaisista Närpiön, johon Petolahtikin kuului, ja Mustasaaren pitäjäin rajoista löytyvät seuraavat tiedot. Knuuti Erkinpojan kihlakunnan-tuomion jälkeen, sanottu maanantaina ennen Laurinpäivää v. 1504, olivat Maalahtilaiset sopineet Pelolahtilaisten kanssa luhta- ja nevarajoistansa sillä tavoin, että järvi Enges träsk ja Finn äng nimisen luhdan rajat piti siinä kohdassa oleman noitten eri pitäjiin kuuluvain kyläläisten ohjeena. Metsä ja muu maa piti oleman yhteinen. Laamanni Juha Knuutin-pojan tuomiossa v. 1550 sanotaan Mustasaaren ja Närpiön oikeain rajamerkkien olleen; ensin Segerviken, josta raja kävi Truutören nimiselle luodolle ja siitä niemelle Nötholms skatan pohjoispuolella Susiluotoa (Wargö). Tästä meni raja Längor skatan nimiselle niemelle ja siitä luodolle Rönnskär, josta raja kävi täyttä länteistä suuntaa merelle. Tuo raja oli vanhastaan ollut sekä kyläin että kihlakunnan raja. Jooni Mollin’in tuomiossa 18 p. lokak. v. 1705 jaettiin metsä Petolahtilaisten ja etelä-puolelta jokea asuvain Maalahtilaisten välillä ”äyrin ja manttalin jälkeen". Rajaa käymään piti asianomaisten hakeman paikkakunnan maamittari. Tämä raja piti käytämän merestä aikain sitä suunta kun jokien juoksut osoittivat. Sillä muodoin tulivat Maalahtilaiset saamaan noin lähintäin kaksi kolmatta osaa ja Petolahtilaiset kolmannen osan metsästä^[2]. Läntisellä syrjällä kohtaa Maalahden pitäjää Pohjanlahti.

Maalahden pitäjän avaruus on, merettä, yhteensä 74,112 tynnyrinalaa. Tähän alaan kuuluva manner on näöllään melkeen tiheän saariston muotoista. Mäkien, kampujen ja kivirauniojen ympärillä kiertelevät nevat taikka, rämäkot ja kuivavat vähitellen luhdiksi tai kytömaiksi. Korkeampia kallioita taikka syvempiä laksoja ei löydy laisinkaan. Tasaisin on maa vanhastaan asutuilla joenvarsilla, sekä emäkirkolla että Petolahdella. Nevoja ja soita sanoo Klingius^[3] olleen hänen aikanansa emäkirkolla, joista noin puolet olivat mukavallaisia viljeltäväksi. Puhdasta savea ei ollut yhdenkään pohjana, vaan hieta- ja savihämmennys; pinta kaikissa vähä nurmeentunut. Yhteensä tekivät 14,334 tynn. 25 k. alaa. Susiluodolla oli suo ja 2 nevaa, yhteensä 28 t. 20 k. alaa. Nykyisempi viljelys on varsinki Ylimaalahdella nevamaita vähennellyt ja jo kohta Klingius'elta tehdyn Isonjaon jälkeen ojasivat Susiluotolaiset yksin voimin toisen nevoistaan. Maanlaatu on muuten yleensä hietaa ja savimaata, josta paikoin ojatessa löyttään näkin kenkiä. Nevoissa tavataan yleensä ruokoa ja kortejuuria. Malmilajia eli mainittavia kivennäisiä ei tietysti löydy Maalahdella. Metsäkankaista mainittakoon ainoastaan Solfskogen, joka alkaa emäkirkon sisällä ja Majorsskogen emäkirkon ja Petolahden välillä.

Merestä puhumatta on pitäjällä vesiä noin kohtulaisesti. Merkittävin niistä on Maalahdenjoki, joka syntyy seuraavain jokien yhdistyksistä: Madesjoki, joka tulee muutamasta nevasta länsipuolella Ristikangasta Laihialta, kutsutaan Maalahdelle jouduttuaan Heligå ja purkautuu emäjokeen vähä ylempänä Ylimaalahtea (Öfvermalaks); Sarvijoki tulee nevasta Jurvalta, kutsutaan tähän pitäjään tultua Finnå ja laskee vetensä ensin jokeen Långå, joka Murtoisjokena lähtee Sarvinevasta Jurvan pitäjästä ja kutsutaan ennen kuin loppuu Maalahdenjokeen Håpnå; Sarå alkaa Pirttikylän pitäjässä nimellä Wirkanebäck, kulkee sitte Pirttikylän jaKorsnäs'in rajananimellä Rainebäck, juoksee Riträsk nimisen järven läpi ja kutsutaan sitte 2/3 penikulmaa Ribäck, siksi kun viimeisellä nimellään Sarå päätyy emäjokeen; Lillå lähtee Unijärvestä (110 t. alaa) ja kulkee luomana Långsjö ja Storsjö (peitti ennen laskemistaan 278 t. alaa) nimisten järvien läpi, kutsutaan sitte l/3 penikulmaa Längmarkså ja viimeksi Lillå, millä nimellä laskee emäjokeen melkeen Alimaalahden (Yttermalaks) keskipaikoilla. Maalahden joella on melkeen kokonaan mutkatta luoteinen juoksu. Koskia on usiampia sekä Yli- että Alikylässä, mutta yleisesti tunnetuja ei ole tietääkseni muut koskennimet kun Yxforssen pieni koski pappilojen välillä, Långforssen, Björkas'en kohdalla,joka on pisin koski kaikista, ja Eurforssen, viimeinen koski Kas-talojen kohdalla, joka on saanut nimensä koskessa olevista saarista (öfrän). Vähä alampana tätä laskee joki vetensä lahteen Stenskärsfjerden, muinaisen Åminne (Joensuu) nimisen lastauspaikan tykönä. Pitäjän sisällä peittävät nämät joet yhteensä 171 t. 10 k. alaa. Kesällä kuivaa vesi joessa vallan vähälle. Myllyt käyvät vaan keväin. Jäät ovat menneinä kolmena vuonna lähteneet 9—21 p. huhtik. v. 1853 nousi tulvavesi vanhalle hautausmaalle ja pappilan kryytimaahan ja vei monta myllyä. Pappilan mylly sidottiin kiinni kirkon köysillä. Narnebäck kulkee Nameträsk ja Långörsjö nimisten järvien läpi ja purkaa niitten vesiä äsken mainittuun merenlahteen vähä etelämpänä Åminne'a. Majorsträsk (134 t. 19 k. alaa) laskee vettänsä mereen luomalla Majorsbäcken. Degerträsk ja Stenträsk järvistä Petolahdelta tulee myös luoma, joka laskee mereen emäkirkon alalla. Petolahdenjoki syntyy kahdesta luomasta joista toinen tulee Nohljärvestä ja ottaa luomalla vastaan vettä järvestä Kråkträsk, toinen tulee Bläckträsk nimisestä järvestä. Petolahdenjoessa on myös pari, kolme koskea, jotka käyttävät kappelin myllyjä. Joen juoksulla on melkeen pohjoinen suunta. — Muista järvistä mainittakoon Lappnästräsk Petolahdella. Storsjö järveä emäkirkolla ruvettiin kuivamaan jo viime vuosisadalla. Kanavaa kaivaessa löyttiin järven likiltä sylen syvästä kalanpyydyksien jäänöksiä ja viskain eli auskari. Se on tätä nykyä melkeen kaikki luhtaa. Alikylässä on 3 lähdettä, joissa vedellä on läkkimaku. Joensuusta eteläänpäin on merenrannalla neljäs, jonka vedellä sanotaan olevan puhdas maku. Susiluodolla on myöskin yksi lähde, jolla on outo maku.

Maalahden pitäjän saaristo on lavea, melkeen tiheä ja ylipäänsä kaunis. Saaret kasvavat leppä- ja kuusimetsää. Koivumetsää on harvalta. Paikon ankeaa saaristossa avara ulappa, josta ei näy aukoa mihinkään päin. Sellaisia ovat es. m. Stenskärsfjärden, jota Klingius ennen arvelee suomeksi nimittyneen Maalahti, ja liiatenki Wargofjärden, avara selkä tällä puolen Susiluotoa. Tämän selän yli menee entinen purjelaita ja vielä nytkin kulkevat siitä pienemmät laivat. Laiva poikkeaa saaristoon Susiluodon etelärannan ohitse, tulee niin Susiluodon selälle, jonka yli kulkee Malskär ja Sillgrund nimisten saarten välistä juovaa kohden, josta tulee vielä avarammalle ulapalle Korshamnsfjärden. Tällä selällä yhtyvät vanha ja uusi purjelaita Brändö'n satamaan mennessä. Maalahden saaristoksi kutsutaan paraasta päästä Susiluotoa tänpuolinen saaristo. Ulompana Susiluotoa on pääasiallisesti kaksi saari- eli kariyhtiötä. Toisesta, nimeltä Wargögaddar, olemme jo pikipäin maininneet; toinen taas tunnetaan nimellä Rönnskären ja on varustettu majakalla, jonka ohitse ulompi purjelaita kulkee soukkaa juovaa äsken mainitulle seljalle, Korshamnsfjärden. Petolahdelle päin vähenee saaristo, vaan on luonnoltaan miltei kauniimpi.

Ilmanlaatua tarkasteli emäkirkolla Maamittari Klingius vuosina 1763— 66. Tuulen voiman jakoi hän neljään määrään ja sen jälkeen päivät tyveniin, vienotuulisiin, tuulisiin, kovatuulisiin ja myrskyisiin^[4]. Tyveniä päiviä oli mainittuina vuosina yhteensä 26 elikkä 6½ vuoteensa ja sattuivat paraasta päästä joulu- ja tammikuissa. Vienoluulisia 825 eli vuoteensa 206, joista enimmät tavattiin talvisaikana ja vienotuulen suunta oli runsauden suhteen järjestettynä P ja I, E ja Ld, L ja Kl ja joskus Ln ja Kk. Heinäkuun alussa hetivät rukiit Maalahdella ja tuossa kuussa on tyveniä päiviä vähin, mutta enin tuulisia hetimisen edistykseksi. Tuulisia päiviä oli kaikkiastaan 508 taikka 127 vuodessa ja tuulilla oli tämä suunta: P ja E, Lu ja L, Ld, Ija Kk, harvoin Kl. Kovatuulisia päiviä oli yhteensä 93 eli 23 ¼ vuoteensa ja tavattiin paraasta päästä syys- ja lokakuissa. Suunta oli E ja Lu, L, Ld, Pja Kk ynnä joskus I ja Kl. Myrskyisiä päiviä oli ainoastaan 9 eli 21 ¼ vuoteensa, varsinkin syys- ja lokakuussa. Myrskyillä oli enimmiten Lu suunta ja joskus L, Ld ja P. Sateisia päiviä oli noina vuosina 370, melkeen yhtä monta joka vuonna, ja poutapäiviä siis 1091. Ensi kolmena vuonna oli heinä ja elokuissa yhteensä 18 sadepäivää. Selkeät päivät ovat pilvisten suhteen olleet kuin 1: 2. Heinä- ja elokuissa olivat selkeät päivät yhteensä vuosittain 30. Kesälämpimän suhteen jakoi Klingius päivät lämpimiin, helteisin (dofvarrna) ja kuumiin päiviin. Lämpimiä oli 93, paraasta päästä kesä-, heinä- ja elokuissa, helteisiä 20 ainoastaan heinäkuussa ja kuumia 40 kesä- ja heinäkuissa. Kaikki nämät päivät olivat kylmien suhteen kuin 1: 8½. Talvikylmän suhteen jaettiin päivät lauhkeatalvisiin, kun maa oli ruvennut jäätymään, keskitalvisiin, kun akkunat jäätyivät ja lumi narisi käydessä ja pakkaisiin, kun tuskin saattoi paljain kasvoin käydä ulkona ja nurkat paukkuivat. Lauhkea talvi oli kestänyt 259 päivää, keski talvi 186 ja pakkanen 82 päivää. Nämä talvipäivät olivat muun ajan suhteen kuin 1: 1,77. Vuodessa oli noin 65 lauhkeaa talvipäivää, keskitalvi kesti noin 46 päivää vuosittain. Vuosi 1763 oli kylmin kaikista. Pakkanen kesti 39 päivää sinä vuonna, seuraavina noin 14 ja 15 päivää. V. 1863 olivat kylmimmät päivät 10 p. maalisk. (17 pyk.) ja 1p. huhtik. (17 1/3 pyk.). Pulmunen nähtiin ensi kerran huhtik. 4 p., kottarainen 8:na ja leivonen lauloi saman kuun 7p. Jäät lähtivät Maalahden joesta 9—12 p.huhtik. Ensimäiset tähkäpäät nähtiin rukiissa kesäk. 9 p. Omenapuu täydessä kukassa 17 p. kesäk., sireeni 20 p., tuomi oli kukkinut 13 p. Lämpimin päivä sam. kuun 22 p. (25 pyk.). Rukiit täydessä kukassa sam. kuun 28 p. Rukiita ruvettiin leikkaamaan elok. 17 p., kylvämään. 29 p. V. 1864 olivat kylmimmät päivät maalisk. 3 (22 pyk.) ja huhtik 8 p. (19 pyk.). Saman kuun 11 p. lauloivat joutsenet, 13 p. lauloi leivonen; jäät lähtivät 20 p. Tuomi täydessä kukassa kesäk. 18 p., omenapuu 21 p., sireeni ja pihlaja 22 p. rukiit heinäk. 5 p. Lämpimimmät päivät olivat heinäk. 7 p. (29 pyk.) ja saman kuun 22 ja 23 p. (28 pyk.). Rukiita leikattiin 17 p. elok. ja kylvettiin 25 p. Kylmimmät päivät talvella 1865 olivat helmik. 3, ja 4p. (35 pyk.) ja maalisk. 28 p. (28 pyk.). Kottarainen ja västäräkki nähtiin huhtik. 13 p. Jäät lähtivät 19 p. Toukok. 17 p. kylvettiin kaurat, 26 p. ohrat; tähkäpäitä rukiissa kesäk. 18 p., tuomi kukkinut 19 p., omenapuu kukassa 23 p.

Pitäjän kasvikunnasta ei ole tähän saakkaa kuin vaillinaisia tietoja. Täydellisemmän puutteessa pantakoon tähän seuraava luettelo muutamalta lukiolaiselta emäkirkolla kootuista tavallisimmista kasvuista: ^[5]

Synanthereæ: Chrysanthemum leucanthenium Centaurea cyanus Carduus crispus Lappa minor Sonchus arvensis Sonchus oleraceus Gnaphalium dioicum Gnaphalium oliginosum Gnaphalium sylvaticum Gnaphalium dioicum Aster tripolium (merived.) Solidago virgaurea Senecio vulgaris Achillea millefolium Matricaria chamomilla Tripleurospermum inodora Taraxacum oflicinale Hieracium ceesium „ auricula Hieracium umbellatum Tanacetum vulgäre (saarist.) Cirsium heterophyllum Cirsium lanceolatuni Cirsium palustre Cirsiumarvense Leontodon autumnalis Antennaria dioica Valeriane æ: Valeriana officinalis Rubiaceæ: Galium palustre Galium aparine Galium boreale Galium trifidum Galium verum Galium uliginosum Caprifoliace æ: Linnæa borealis Campanulace æ: Campanula rotundifolia Lobeliaceæ: Lobelia dortmanna Boragineæ: Lycopsis arvensis Myosotis lingulata Myosotis palustris Myosotis arvensis Lithospermum arvense Labiatæ: Galeopsis versicolor Galeopsis tetrahit Lamium purpureum Mentha arvensis Prunella vulgaris Stachys palustris Scutellaria galericulata Menyantheæ Menyanthes trifoliata Solanaceæ: Solanum dulcamara Personatæ: Veronica officinalis Veronica chamædrys Veronica serpyllifolia Veronica longifolia Verronica scutellata Linaria vulgaris Pedicularis palustris Rbinanthus major Melampyrum pratense Melampyrym sylvatrcum Euphrasia officinalis Odontites litoralis (saarist.) Primulaceæ : Glaux maritima (saarist.) Trientalis europaea Lysimachia vulgaris Lysimachia thyrsiflora Plantagineæ: Plantago major Frangulaceæ: Rhamnus Frangula Corneæ : Cornus suecica Umbelliferæ : Gerefoliuin sylvestre Anthriscus sylvestris Heracleum sibiricum Angelica sylvestris Cicuta virosa Carum carvi Peucedanum palustre Nymphseaceæ: Nymphtea alba Nuphar luteum Ranunculaceæ: Thalictrum flavum Ranunculus acris Ranunculus repens Ranunculus flammula Ranunculus reptans Batrachium circinnatum Batiachium beterophyllym Caltba palustris Fumariaceæ: Kumaria ollicinalis Cruciferæ: Brassica campestris Nasturtium palustre Rapbanus Raphanistrum Cardamine pratensis Erysimum cheiranthoides Hesperis matronalis Capsella bursa pastoris Tblaspi arvense Sisymbrium Sophia Draba incana Geranium sylvaticum Gruinales: Oxalis Acetosella Violarieæ: Viola palustris Viola canina Viola tricolor Droseraceæ: Drosera longifolia Parnassia palustris Silenaceæ: Lychnis flos cuculi (Susil.) Dianlhus deltoides Silene inflata Melandrium sylvestre Alsinaceæ: Spergula arvensis Stellaria grarninea Stellaria media Cerastium vulgatum Lepigonuin rubrum Sagina nodosa Sagina procumbens Ribesiaceæ: Ribes alpinum Ribes rubrum Ribes nigrum Crassulaceæ: Sedum acre Sedum Telepbium Lythrarieæ: Lytbrum salicaria Onograriese: Epilobium pahistre Eppilobium angustifolium

Halorageæ: Hippuris vulgaris Pomaceæ: Sorbus Aucuparia Senticoseæ: Rosa canina Rosa cinnamomea Potentilla argentea Potentilla anserina Fragaria vesca Fragaria collina Comarum palustre Rubus camsemorus Rubus arcticus Rubus saxalilis Rubus idaeus Rubus canina Getim rivale Spiræa ulmaria Drupaceæ: Primus Padus Papilionaceæ: Lathyrus pratensis Lathyrus palustris Vicia cracca Vicia hirsuta Vicia sepium Vicia tenuifolia Trifolium pralense Trifolium repens Ericineæ: Ledum palustre Pyrola uniflora Pyrola secunda Pyrola rotundifolia Pyrola minos Pyrola Chlorantha Calluna vulgaris Andromeda polifolia . . Oxycoccus palustris Vaccinium vitis idsea Vaccinium uliginosum Vaccinium myrtillus Arctostaphylos officinalis Empetreæ: Empetrum nigrum Euphorbiacesei Euphorbia Helioscopia Polygonea: Polygonum lapathifolium Polygonum viviparum Polygonum aviculare Polygonum convolvulus Polygonum dumetorum Rumex acetosa Rumex Acetosella Rumes crispus Rumex darnesticus Eleagneæ: Hippophaë rhamnoides Urticaceæ: Urtica dioica Urtica urens Chenopodiaceæ: Atriplex hastata chenopodium album Salicineæ: Populvs tremula Salix fragilis Salix alba Salix caprea Salix pentandra Salix nigricang Salix Salix depressa Salix repens Betulineæ: Betula verrucosa Betula glulinosa Betula nana Alnus glutinosa Myriceæ: Myrica Gale Coniferæ: Pinus sylvestris Pinus Abies Juniperus communis Equisetaceæ: Equisetum arvense Equisetum sylvaticum Equisetum fluviatile Callitrichineæ: Callitriche verna Orchideæ: Orchis maculata Plantanthera bifolia Listera ovata Iridesei Iris Pseudacorus. Liliaceæ: Majanthemum bifolium Convallaria majalis Majanthemum bifolium Paris quadrifolia Alismaceæ: Alisma Plantago Butomus umbellatus Triglochin maritimum Triglochin palustre Cyperaceæ: Eriophorum angustifolium Juncaceæ: Juncus filiformis Juncua bufonius Juncus compressus Luzula camprestris Luzula pilosa Aroideæ: Calla palustris Polomogetoneæ: Potomogeton pectinatus Potomogeton praelongus Potomogeton gramineus L. Potomogeton rufescens Typhacefeæ: Sparganium simplex Sparganium minimum Cyperaceæ: Scirpus lacustris Eriophorum vaginalum Eriophorum angustifolium Carex dioica Carex vulgaris Carex csespitosa Carex stricta Carex ampulacea Gramineæ: Triticum repens Poa pratensis Melica nutans Phragmites communis Agrostis spica venti Alopecurus pratensis Alopecurus geniculatus Alopecurus fulvus Phleum pratense Anthoxanthum odoratum Polypodiaceæ: Polypodium vulgäre Pteris aquilina Lycopodiacese: Lycopodium annotinum

Tästä vaillinaisesta ja yksipuolisesta luettelosta ei ensinkään ole Maalahden kasviston köyhyyteen päättäminen. Liiatenki on siinä saaristosta vähä kasvuja. Luodolla Storskär esm. Josta vasta tulemme puhumaan, sanotaan olevan rikas ja osaksi outokin kasvisto. Eläinkunnan näytteistä pitäjässä on Petolahden Kappalainen Herra F. Hedberg suosiollisesti antanut minulle seuraavan luettelon:

Imettäjäiset: Felix Lynx Felix Lyncula (vallan harv.) Felix Catus domesticus Mustela Putorius Mustela Erminea ruots. Lekatt Martes sylvatica (harv.) Lutra vulgaris (harv.) Canis Lupus Canis familiaris Canis Vulpes Talpa Europaea Sorex fodiens Sorex araneus ruots. Spirmöss Mus decumanus tuotiin jauhomatussa Venäjältä v. 1856. Mus sylvaticus Mus musculus Sciurus vulgaris ruots. Gråskinn. Pteromus Europraus (harv.) Lemmus arvalis Lemmus ainphibius Lepus borealis Bos Taurus Ovis aries Capra hircus ruots. Kilo Sus scrofa ruots. Faryalt, gylta Equus caballus Vespertilio marinus ruots. Nåtskino Phoca variegata Phoca annellata Linnut: Falco Subbuteo Faalco Lithofalco Falco Tinnunculus Falco palumbarius Faalco Nisus Falco fulvus Falco Albicilla Falco Haliaetus Faalco Buleo Falco apivorus Falco cyaneus Strix passerina Strix Bubo sanotaan huudollaan ennustavan myrskyä. Ufven lyftar Stix brachyotus r. Skogsuf Strix aluco Strix Tengmalmi Strix litturata Cuculus canorus (sekä harmaa että ruskea) Picus Martius ruots. Spillkråka, sanotaan ennustavan sadetta. Picus canus Picus leuconatus Picus major Picus minor Picus tridactylus Jynx torquilla r. Gökpigd Coryocatactes guttatus löytyi paljolta eräänä syksynä mutta katosi talvella. Sturnus vulgaris Oriolus galbula nähdään tavasta keväin koivumetsissä merenrannoilla. Ei muni täällä. Corvus Corax Coevus Cornix Corvus Corone. Tämä ja molemmat seuraavat nähdään keväin muuttomatkoillaan vareksen parissa. Corvus frugilegus Corvus Monedula Corvus Pica Garrulus infaustus Garrulus glandarius r. Bäriskräko Bombycilla garrula r. Svansar, ei tee pesää täällä. Cypselus apus r. räcknaglar Hirundo rustica Hirundo urbica Hirundo riparia Muscicapa Grisola Muscicapa atricapilla Lanius Collurio Turdus Viscivorus Turdus pilaris Turdus musicus r. Måltrast Turdus Iliacus Ginclus aquatieus Malacilla alba r. Spilitto Malacilla flava Anthus pratensis Anthus arboreus Saxicola Oenauthe Saxicola Rubetra Sylvia cinerea Sylvia curruca Sylvia Rubicola Sylvia Phoenicurus Sylvia Sibillatrix Sylvia Trochilus r. Tumaliten, Jordsmulon Sylviä abietina Sylvia Schoenobsenus

Traglodytes europseus Certbia familiaris Parus major r. Talgox Parrus eristatus Parrus palustris r. Tjetar Parrus caudalus Regulus eristatus Alauda arvensis. Emberiza Citrinella r. Golsisk Emberiza Hortulana Emberiza Schoeniclus Emberiza nivalis r. Snösverro Fringilla domestica r. Gräsparf Fringilla Chloris Fringilla Coelebs r. Nordanväders qvintin Fringilla Montifringilla Finfilla Cannabina Fringilla linaria r. Attskogssparf Fringilla Spinus Pyrrhula vulgaris Corythus Enucleator r. Nattvako Loxia Curvirostra Columba oenas Gallus domesticus Perdix cinerea r. Hurrarin, Nyfogel, Akerhjerp Tetrao Bonasia Tetrao urogallus Tetrao Tetrix Lagopus subalpina r. Snoripo Charadrius minor Charadrius apricarius r. Akerhons Haematopus ostralegus harv., mutta munii täällä kuitenki. Grus cinerea Numenius arquata Tringa minuta Machetes pugnax Totanus hypoleucus r. Strandstrikel Totaaanus calidris Totanus glottis Scolopax rusticola Scolopax gallinula Gallinula Crex Sterna Hirundo Larus Canus Larus marinus. Tama ja seuraava eivät muni täällä. Larus argentatus Anas Boschas r. Isand Anas acuta r. Spjutand Anas Penelope Anas crecca r. Arto Fuligula lusca Fuligula nigra Fuligula Clangula Fuligula glacialis r. Alo Fuligula mollissima r. ÅDP Mergus Merganser Mergus Serrator r. Skrätijo Columbus arcticus Columbus septentrionalis Uria grylle tekee pesänsä ulompana merikarille. Kalat: Perca fluviatilis Lucioperca sandra (Kaksi saatu verkossa) Acerina vulgaris Cottus Gobio (harv.) Cottus Scorpius (harv.) Cottus quadricornis (harv.) Gasterosleus truchurus Gasterosleus pungitius Liparis barbatus (Siikaverkossa saatiin yksi keväällä.) Cyprinus Carpio (harv.) Cyprinus Gibelio löytyy yhdessä järvessä Petolahdella. Leuciscus Grislagino r. Seip Leuciscus Idus Leuciscus erythrophthalmos Leuciscus Rutilus Abramis Vimba saadaan keväällä välistä siikaverkoissa. Abramis Brania (harvall.) Abramis alburnus Esox Lucius Salmo salar saadaan viilistä keväin nuotassa Osmerus Eperlanus Thymallus vulgaris (harv.) Coregonus oxyryncbus Petromyzon fluviatilis Muræna anguilla Gadus lota.

Hirviä ja karhuja tavattiin pitäjässä vielä joskus; vaikka harvoin, Klingius'en aikana. Parikymmentä vuotta tätä ennen kuuluu emäkirkossa saadun isollainen outo yökkö(Vespertilio-lai), mutta se jäi tutkimatta. Luettelossa mainitut hylkilajit tavataan täällä ainoastaan ajoittain syksyllä ja keväällä, mutta eivät poji täällä. Toisia hylkilajia taitaa myös löytyä.

Kotkat nimitetään täällä Illfoglar; kaikki muut falco-lait Spännare. Jos joku pöllölai tavataan talon ääressä, niin se ennustaa välttämätöntä vahinkoa eli kuolemata. Tringa-, totanus'' ja scolopax-lajia taitaa löytyä usiampia vaikka eivät ole tulleet tutkituiksi. Cygnus- ja anser-lajia nähdään täällä ainoastaan muuttomatkoillaan. Pitäisi saaristossa löytymän hetaralaikin, mutta ei ole lähemmältä tunnettu. Cottus-hit eivät ole monilukuiset. Siikaverkoista (sikgarnen) keväin ja jään alta Joulun edellä saadaan välistä joku simppu. Kukatiesi löytyy vielä joku gasterosteus-laikin, vaikka vielä tuntematoin. Itikoista ja muista elävistä ei ole tarkempaa tietoa. Sääskistään on Maalahti ympäristöllä tunnettu.

Viitteet

1. Samalla kertaa tulkittiin ja vahvistettiin myös Sulvan ja Munsmon rajat. Pöytäkirjan sanat ovat... ”ransakades the råår som tilförenne hafve waridh emellan Sålwå och munsmå, som ähr först Bergören och sadan Törnsörenn och sedan i Petskärs hellan och sedan efther som then Kosan sträcker sig ifrån första råår, in moth fierden till thes Mustsår Boers fiske watn emolh tager, Såsom och om thesse råär som äre emellan Sållfwo och Malax som äre Heggnäs och sen up till skogs omhwilckelicke heller något klander mz Malax boer waridh haff:r”. Maalahden ja Munsmo'n rajoista kuuluu löytyneen Laamanni Juho Knuutinpojalta v.1539 tehty syynikirja. Suomi 1853 siv. 119.
2. Tiedot tässä kerrotuista rajoista ovat paraasta päästä kootut Sulvan ja Maalahden kirkkojen arkistoista.
3. Maamittari Erik Klingius sai jo v. 1750 käskyn Maalahden mittaamisesta, v. 1763 valmistamisesta isoon jakoon, mittaili pitäjää v. 1758—64, näkyy kirjoittaneen kertomuksensa Maalahden seurakunnasta noin v. 1767, mutta tavataan Maalahdella vielä v. 1775.
4. Tässä seurasi hän Kalm'in Matkakertomusta Amerikaan, osa 2 siv. 525.
5. Tästä luettelosta tulee minun paraasta päästä kiittää Lukiolaista Hra Alb. Nordman'ia.

Lähde: Suomi. n:o 6, 1866.