Kesä-aamuna

Kesä-aamuna. Kirjoittanut Irene Mendelin

Päivä paistaa ja linnut laulaa,

Puut ne kukkien vihannoi,

Järvet hohtaa ja taivas siintää,

Kirkonkellojen ääni soi.

Tuuli lehdossa hiljaa haastaa,

Luonto lempeä henkäisee,

Valkoperhoinen ilomielin

Kedon kukkia suutelee.

Ja ma katselen tuota, impi,

Kesäaamua ihaillen;

Onhan armasta kaikkialla,

Mutta syömmein on suruinen.

Oisit luonani sa, jot’ aina

Öin ja päivin ma aattelen,

Eipä lauluni silloin oisi

Eikä mieleni murheinen.

Ei, vaan lauluja lehdot kaikuis,

Riemulauluja kaikuis ne;

Niinkuin silmäni silloin loistais,

Eipä aurinko loistele.

Mutta tuolla sa viivyt vainen

Meren kaukaisen rannoilla,

Siks’ on silmäni tuike himmyt,

Siks’ on syömmeni kaihoova.

Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.