Kesä-iltana
| Kesä-iltana. Kirjoittanut Johan Magnus Salenius |
- Viivy armas aurinkoinen,
- Kaunistaja kaiken ilman!
- Kulta’a vielä koivu-viita,
- Kulta’a kumpu kuusinensa,
- Kulta’a niitty kukkinensa,
- Kulta’a kukkiva kanerva!
- Hilja hyöky metsä-lammin,
- Sini-vaippa viuhkajapi
- Luonnistasi lempeistä,
- Silmäniloista suopeista,
- Kaiskun pitkän kainalossa,
- Laimeassa lahtemassa
- Värähtävät verkon nyplät,
- Kapalliset kuplistavat.
- Selväll’ on selällä hyppy,
- Aika keikka koukkupuitten,
- Poloin kiiltäväin kisailu.
- Rantakukko kiiasepi,
- Kajava kajahtelevi,
- Sorsa kensti soutelepi,
- Kaislikkohon kaljahapi.
- Linnut laulavat lehossa,
- Virvikössä veisajavat,
- Notkelmassa karjakellot
- Hupaisesti helkkäjävät,
- Tillittävät tuomikossa.
- Purot lirua laskevat,
- Kuljut kilkkivät salossa,
- Paimenpoika ahtehella
- Toiottapi torveansa,
- Soittelepi sointuäänin.
- Miksi soittopa suruinen,
- Sävel lauhkea, suloisa?
- Siitä soitto on suruinen,
- Sävel lauhkea, suloisa,
- Kun ei kestä riemupäivä,
- Kesäpäivä kukkinensa,
- Lauluinensa, loistonensa:
- Kukat nukkuvat kedolle,
- Sulkeilevat silmiänsä,
- Viserrykset vaikenevat,
- Laulut lehvä-keinusilta;
- Päivä painupi levolle
- Lännen rusko-ruususille,
- Kulta kuusien katoopi,
- Paiste päältä nurmiruohon.
Lähde: Tapio 2.3.1867.