Kesä-yö (Runeberg)
Ulkoasu
Kesä-yö. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Taivas, iltaa mointa, ihanaa!
- Näätkös luodon kukkaismaalimaa?
- Naana, linnut riemahdellen
- Siellä lentää lauleskellen:
- Malta, sinne keinukaamme
- Suojahan.
- Päivä tuolta loistaa vielä,
- Aalto purtta saattaa tiellä,
- Tuuli johtaa lippuamme
- Rantahan.
- Kuuletkos leppien soitteloa?
- Näätkös sa niittyjen loisteloa?
- Riemuitkaamme; joutuisasti
- Aika riemun kuolettaa;
- Lemmen hetki karkoaa,
- Niinkuin kesän, kiiruisasti.
- Lehdistöstä torppa pilkistää;
- Sinne, leyhkät, venho töykätkää!
- Näätkös äijän mökin puolla,
- Kuinka meitä seuraa tuolla,
- Näätkös neidon, kuinka siellä
- Viittailee?
- Tuohkon täysi mansikoita
- Kädessänsä kantaa, noita
- Naanaselle ilomiellä
- Säästelee.
- Armas, sa itket, kuin lausumaton
- Hellivän ystävän palkkio on!
- Täällä jo kuin jumalainen
- Onnes täyttä maljaa juo.
- Oi, min herttaisuuden luo
- Syön ja luonto yksin vainen!
- Mitk’ ei synny loiston suojissa:
- Toivon riemu, ilon nautinta,
- Kasvaa, kukkii hoitamatta,
- Kesät, talvet vaalimatta,
- Luonnon suuren valkamassa
- Vapaasti.
- Näätkös sorsan keulan eessä,
- Poikiensa kanssa veessä,
- Köyhän, tyhjän, autuassa
- Kuitenki.
- Loistavat linnat jos hallita vois,
- Pienintä lasta ei antaisi pois;
- Kullan eestä kukustossa,
- Taivas vaikka kutsuisi,
- Aallostaan ei luopuisi,
- Pesästänsä ruovostossa.
- Illan lempitähti, suopuisna
- Maalle-nousuamme katsahda! –
- Lehdon linnut riemuitkaatte!
- Vihkilaulut laulakaatte,
- Jotka syömet taipuvaiset
- Liittävät.
- Päivä laskee vuorten taakse,
- Lännen taivas vaalistakse,
- Naana, poskes ruusukaiset
- Yltyvät.
- Sittepä lähdemme kotihin taas,
- Aamusen koitto kun loistavi maass’.
- Helppo kaikk’ on unhotella
- Tyttö, kullan helmassa;
- Täällä laakson suojassa
- Yösen saamme uneskella.
Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.