Kesäilo

Wikiaineistosta
Kesäilo.
(Saksankielisen mukaan).
Kirjoittanut anonyymi


Sä sydän nouse, keksiös
Nyt suven aika, etsiös
Tuoll’ ilos töissä Luojan!
Nääs! kauniit pellot viljaiset
Ja kukkaiskunnaat hiljaiset
Suo riemun aineen, suojan.
Täys lehti puut nyt peittävi
Maan pinta tuoksut heittävi,
Sen kattaa vihrä puku;
Nuo rastaat, leivot laulelee,
Kas! Kaiku kaukaa naurelee,
Ei laaksoiss’ äänet nuku.
Nuo ojat vuotaa sannoille,
Ui kalat leikkiin rannoille,
Ja kaikki ruokkii Luoja;
On niityt rikkaat heinistä,
Soi sävel vuorten seinistä,
On paimen soiton suoja.
En itse uinu, päivät, yöt
Nään suuren Luojan suuret työt,
Mitk’ ottaa koko mielen.
Kun kaikki laulaa, laulan mä
Suot soinnun, kai’un Korkein Sä,
Saa sielu taivaan kielen.
On armast’ aivan täällä jo
Suo rakas armon Aurinko
Maan päällä meille olla;
Mut mitä tahdon enempää
Tuolt’ ijäisyydest’ etempää?
Tuonn’ iloon taivaan tulla.

[Antti] T[e]rv[o].


Lähde: Tampereen Sanomien Lisälehti 20.6.1876.