Kesämuistelmia

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kesämuistelmia.

Kirjoittanut Immi Hellén


Niin usein silmät suljen
ja kesää muistelen.
Taas metsikössä kuljen
ja rantaa soutelen.
Ma kuulen lähteen juoksun
ja kiurun säveleet.
Taas tunnen niityn tuoksun
ja näen siniveet.
Taas tunnen käsivartes,
pien’ Leeni, kaulassain,
sun somat puheenpartes
mun kaikaa korvissain.
Me oltiin onnekkaita,
me kaksi yhdessä,
jokainen ahonlaita
niin lempee leikkiä.
Myös metsän muurahaista
me leikkiin kutsuttiin,
ja oksan oravaista
me innoin ihailtiin.
Niin usein olin sulle,
pien’ Leeni, heppuna,
ja sinä, armas, mulle
taas selkäreppuna.
Meill’ oli lehmikarjat
ja vuorten timantit.
Ja kaikki mättään marjat
ne meille punersit.
Meill’ oli koivut, haavat
ja kumpuin kukkaset
ja metsän salit aavat
ja satuin aartehet.
Kun sä näit sulounta
mun käsivarrellain,
niin taivaanvaltakunta
mun oli omanain.
Mit’ oisi ilman sua
mun suven ollutkaan!
Ah, muisteletko mua,
pien’ Leeni, milloinkaan?

1919.


Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.