Kesämuistelmia

Kesämuistelmia. Kirjoittanut Immi Hellén

Niin usein silmät suljen

ja kesää muistelen.

Taas metsikössä kuljen

ja rantaa soutelen.

Ma kuulen lähteen juoksun

ja kiurun säveleet.

Taas tunnen niityn tuoksun

ja näen siniveet.

Taas tunnen käsivartes,

pien’ Leeni, kaulassain,

sun somat puheenpartes

mun kaikaa korvissain.

Me oltiin onnekkaita,

me kaksi yhdessä,

jokainen ahonlaita

niin lempee leikkiä.

Myös metsän muurahaista

me leikkiin kutsuttiin,

ja oksan oravaista

me innoin ihailtiin.

Niin usein olin sulle,

pien’ Leeni, heppuna,

ja sinä, armas, mulle

taas selkäreppuna.

Meill’ oli lehmikarjat

ja vuorten timantit.

Ja kaikki mättään marjat

ne meille punersit.

Meill’ oli koivut, haavat

ja kumpuin kukkaset

ja metsän salit aavat

ja satuin aartehet.

Kun sä näit sulounta

mun käsivarrellain,

niin taivaanvaltakunta

mun oli omanain.

Mit’ oisi ilman sua

mun suven ollutkaan!

Ah, muisteletko mua,

pien’ Leeni, milloinkaan?

1919.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.