Kesän toivo

Wikiaineistosta
Kesän toivo.

Kirjoittanut Rafael Laethén


:

Pikku lintu erämaassa
Viserteli suruissansa
Tuiman talven vaiheilla
Sydämensä kaihoa:
”Ah, kuin olen yksin täällä
Niinkuin lehti järven jäällä;
Kaikki on mun hyljänneet,
Omani pois paenneet.”
”Koivun oksat halla pani,
Joissa lauloin iloani,
Myrskyt ovat murtaneet
Kesän kukat kultaiset.”
Silloin nousi aurinkoinen,
Poisti pilvet pimentoineen,
Lintu näki loistellen,
Tunsi voiman päivyen.
Ja hän loihe laulamahan,
Laulaen näin lausumahan:
”Viel’ on iloo, eloa,
Viel’ on kesän toivoa.”
Eipä päivä pitkittänyt,
Loistettansa lämmittänyt;
Kohta vaan hän vajosi,
Kummun taakse katosi.
Ja sen sijaan taivahalta,
Kiihtyi kylmän hirmuvalta;
Lintu puussa vaikeni,
Jäykistyi ja jähmeni.

ae–ae. [Rafael Laethén]


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.