Kesän toivo

Kesän toivo.

Kirjoittanut Rafael Laethén

:

Pikku lintu erämaassa

Viserteli suruissansa

Tuiman talven vaiheilla

Sydämensä kaihoa:

”Ah, kuin olen yksin täällä

Niinkuin lehti järven jäällä;

Kaikki on mun hyljänneet,

Omani pois paenneet.”

”Koivun oksat halla pani,

Joissa lauloin iloani,

Myrskyt ovat murtaneet

Kesän kukat kultaiset.”

Silloin nousi aurinkoinen,

Poisti pilvet pimentoineen,

Lintu näki loistellen,

Tunsi voiman päivyen.

Ja hän loihe laulamahan,

Laulaen näin lausumahan:

”Viel’ on iloo, eloa,

Viel’ on kesän toivoa.”

Eipä päivä pitkittänyt,

Loistettansa lämmittänyt;

Kohta vaan hän vajosi,

Kummun taakse katosi.

Ja sen sijaan taivahalta,

Kiihtyi kylmän hirmuvalta;

Lintu puussa vaikeni,

Jäykistyi ja jähmeni.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.