Kesän viimeinen kukka

Kesän viimeinen kukka.
(Thomas Mooren mukaan.)
Kirjoittanut Thomas Moore

Nyt kesän viime kukka

Kukoistaa yksin vaan;

Siskoistaan ruusu-rukka

Jäi myrskyn maailmaan.

Ei kukkaa ruusunlaista

Syyslaaksoss’ ollenkaan,

Mi voisi kaunokaista

Kuvastaa ruskoaan.

En suojalla ma sallis

Sun, kukka, kuihtuvan,

Vaan siskojes luo, kallis,

Sun soisin nukkuvan.

Ma lehtes hiljaa heitän

Haudalle siskojen

Ja sunkin sinne peitän

Vienoisten vierehen.

Niin itse seuraan sitten,

Kun mennyt multakin

On joukko ystävitten,

Se mulle rakkahin.

Kun kuolon kello soipi

Jo veikon viimeisen,

Ken jäädä yksin voipi,

Maailman murheesen!

Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 1.4.1871.