Kesän viimeinen ruusu

Kesän viimeinen ruusu Kirjoittanut Thomas Moore

Suomentanut Matti Järvinen.

Tämä on kesän viimeinen ruusu,

Joka jäi yksin kukkimaan,

Kaikki sen ihanat kumppanit

Ovat kuihtuneet ja poissa.

Lähistöllä ei ole sen kaltaista

Kukkaa tai ruusunnuppua,

Joka punastuisi sen punastuessa

Tai vastaisi katseeseen.

En jätä sinua, sinä yksinäinen,

Kuihtumaan pystyyn,

Koska ihanaiset nukkuvat,

Mene nukkumaan heidän kansaan,

Niinpä sirottelen ystävällisesti

Lehtesi vuoteelle,

Jolla puutarhan toverisi

Makaavat tuoksuttomina ja kuolleina.

Kovin pian saan tehdä seuraa,

Kun ystävyyssuhteet rapistuvat;

Ja rakkauden kirkkaasta renkaasta

Putoavat jalokivet pois,

Kun uskolliset sydämet makaavat riutuneina

Ja rakastavaiset soljuvat pois.

Oi! Kukapa asustaisi

Tässä kolkossa maailmassa yksinään?