Kesän viimeinen ruusu

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kesän viimeinen ruusu

Kirjoittanut Thomas Moore
Suomentanut Matti Järvinen.


Tämä on kesän viimeinen ruusu,
Joka jäi yksin kukkimaan,
Kaikki sen ihanat kumppanit
Ovat kuihtuneet ja poissa.
Lähistöllä ei ole sen kaltaista
Kukkaa tai ruusunnuppua,
Joka punastuisi sen punastuessa
Tai vastaisi katseeseen.
En jätä sinua, sinä yksinäinen,
Kuihtumaan pystyyn,
Koska ihanaiset nukkuvat,
Mene nukkumaan heidän kansaan,
Niinpä sirottelen ystävällisesti
Lehtesi vuoteelle,
Jolla puutarhan toverisi
Makaavat tuoksuttomina ja kuolleina.
Kovin pian saan tehdä seuraa,
Kun ystävyyssuhteet rapistuvat;
Ja rakkauden kirkkaasta renkaasta
Putoavat jalokivet pois,
Kun uskolliset sydämet makaavat riutuneina
Ja rakastavaiset soljuvat pois.
Oi! Kukapa asustaisi
Tässä kolkossa maailmassa yksinään?