Kesäpoimintoja
| Kesäpoimintoja Kirjoittanut Eino Leino |
1[muokkaa]
- Koivu kuolee, jolta mahlan joit,
- kedon kukka, jonka kotiin toit,
- perho, jonka siivettömäks teit.
- – Vaan ei neito, vaikka syömmen veit!
2[muokkaa]
Orvokki[muokkaa]
- Ma kukan orvokin äsken kainon
- suloneidolta tuossa sain,
- ja kukka tuoksui ja hymys neito,
- kun hän kiinti sen rintahain.
- Sen illan istuin ma siinä vainen
- lieto neitonen vierelläin,
- ja aallon läikkinä, neidon nauru
- mulle mielehen siitä jäi.
- Vaan kun ma illalla kukan aijoin
- irti rinnastan’ irroittaa,
- jo varsi kuivunut kokonansa
- kantoi kukkaa vaaleaa.
- Se vasta hellettä ollut lie, kun
- kukat riutui, kuivi pois.
- Ja sydänraukkani koito nytkin
- tulta vieläkin salamois!
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.