Kesäyö (Levertin)

Wikiaineistosta
Kesäyö.

Kirjoittanut Oscar Levertin
Suom. Katri Vala.


Viel’ sammuessaan päivä valaa
kuparihehkun metsihin
ja kultaisina hetken palaa
veen äären puut ja vuoretkin.
Niin tyynnä meren hiljentyvän
nyt aalto rantaan unhoittuu,
kautt’ taivaanrannan sinen syvän
yö kesän hiljaa laskeutuu.
Mä kaihojani länteen tuhlaan,
siell’ ompi kylät pilvien,
miss’ onni viettää lemmenjuhlaa
punassa ruusuin, valmujen
ja kultamaljain runsaudesta
saa kaihonpoltteet tyydykkeen
ja riemun kesäautuudesta
soi hymnit taivaan kanteleen.
On, hetket niinkuin liekki kuumat,
on täyttymätön ikävä,
tuo yksinäisyys myrkkyhuumat
öin pitkin kesän kiitäissä.
Mun eikö odottavaa tupaa
saa tyhjää koskaan kirkastaa
ne onnenunet, joita lupaa
yö kohinallaan ainiaan?


Lähde: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja. 1930. Toimittaneet Anna-Maria Tallgren, Martti Haavio ja Kalle Sandelin. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.