Kesäyö (Levertin)
Ulkoasu
Kesäyö. Kirjoittanut Oscar Levertin |
Suom. Katri Vala. |
- Viel’ sammuessaan päivä valaa
- kuparihehkun metsihin
- ja kultaisina hetken palaa
- veen äären puut ja vuoretkin.
- Niin tyynnä meren hiljentyvän
- nyt aalto rantaan unhoittuu,
- kautt’ taivaanrannan sinen syvän
- yö kesän hiljaa laskeutuu.
- Mä kaihojani länteen tuhlaan,
- siell’ ompi kylät pilvien,
- miss’ onni viettää lemmenjuhlaa
- punassa ruusuin, valmujen
- ja kultamaljain runsaudesta
- saa kaihonpoltteet tyydykkeen
- ja riemun kesäautuudesta
- soi hymnit taivaan kanteleen.
- On, hetket niinkuin liekki kuumat,
- on täyttymätön ikävä,
- tuo yksinäisyys myrkkyhuumat
- öin pitkin kesän kiitäissä.
- Mun eikö odottavaa tupaa
- saa tyhjää koskaan kirkastaa
- ne onnenunet, joita lupaa
- yö kohinallaan ainiaan?
Lähde: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja. 1930. Toimittaneet Anna-Maria Tallgren, Martti Haavio ja Kalle Sandelin. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.